Psalmien 90
1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
BOOK FOURTH: “A prayer of Moses the man of God.” Lord, a place of refuge hast thou been unto us in all generations.
2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
Before yet the mountains were brought forth, or thou hadst ever produced the earth and the world, even from everlasting to everlasting, thou art God.
3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".
Thou turnest man to contrition, and sayest, Return ye children of men.
4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
For a thousand years are in thy eyes but as the yesterday when it is past, and as a watch in the night.
5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
Thou carriest them away as with a flood; they are as a sleep: in the morning [they grow] like the grass which changeth.
6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
In the morning it blossometh, and is changed: in the evening it is mowed off, and withereth.
7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
For [thus] are we consumed by thy anger, and by thy fury are we terrified.
8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
Thou hast set our iniquities before thee, our concealed sins before the light of thy countenance.
9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
For all our days are passed away in thy wrath: we consume our years like a word that is spoken.
10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
The days of our years in this life are seventy years; and if by uncommon vigor they be eighty, yet is their greatness trouble and mishap; for it soon hasteneth off, and we fly away.
11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
Who knoweth the strength of thy anger, and thy wrath which is like the fear of thee?
12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
Let us then know how to number our days, that we may obtain a heart endowed with wisdom.
13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
Return, O Lord, how long yet? and bethink thee concerning thy servants.
14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
O satisfy us in the morning with thy kindness, that we may be glad and rejoice throughout all our days.
15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
Cause us to rejoice as many days as those wherein thou hast afflicted us, the years wherein we have seen unhappiness.
16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
Let thy act be visible on thy servants, and thy majesty over their children.
17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.
And may the beauty of the Lord our God be upon us; and the work of our hands do thou firmly establish upon us: yea, the work of our hands—firmly establish thou it.
