Psalmien 90
1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
(En Bøn af den Guds Mand Moses.) Herre, du var vor Bolig slægt efter slægt.
2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
Førend Bjergene fødtes og Jord og Jorderig blev til, fra Evighed til Evighed er du, o Gud!
3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".
Mennesket gør du til Støv igen, du siger: "Vend tilbage, I Menneskebørn!"
4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
Thi tusind År er i dine Øjne som Dagen i Går, der svandt, som en Nattevagt.
5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
Du skyller dem bort, de bliver som en Søvn. Ved Morgen er de som Græsset, der gror;
6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
ved Morgen gror det og blomstrer, ved Aften er det vissent og tørt.
7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
Thi ved din Vrede svinder vi hen, og ved din Harme forfærdes vi.
8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
Vor Skyld har du stillet dig for Øje, vor skjulte Brøst for dit Åsyns Lys.
9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
Thi alle vore Dage glider hen i din Vrede, vore År svinder hen som et Suk.
10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
Vore Livsdage er halvfjerdsindstyve År, og kommer det højt, da firsindstyve. Deres Herlighed er Møje og Slid, thi hastigt går det, vi flyver af Sted.
11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
Hvem fatter din Vredes Vælde, din Harme i Frygt for dig!
12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
At tælle vore Dage lære du os, så vi kan få Visdom i Hjertet!
13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
Vend tilbage, HERRE! Hvor længe! Hav Medynk med dine Tjenere;
14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
mæt os årle med din Miskundhed, så vi kan fryde og glæde os alle vore Dage.
15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
Glæd os det Dagetal, du ydmygede os, det Åremål, da vi led ondt!
16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
Lad dit Værk åbenbares for dine Tjenere og din Herlighed over deres Børn!
17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.
HERREN vor Guds Livsalighed være over os! Og frem vore Hænders Værk for os, ja frem vore Hænders Værk!
