Psalmien 89
1 Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.
En sång av esraiten Etan. Jag vill sjunga om HERRENS nådegärningar evinnerligen; jag vill låta min mun förkunna din trofasthet, från släkte till släkte.
2 Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -
Ja, jag säger: För evig tid skall nåd byggas upp; i himmelen, där befäster du din trofasthet.
3 "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:
»Jag har slutit ett förbund med min utvalde, med ed har jag lovat min tjänare David:
4 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". (Sela)
'Jag skall befästa din säd för evig tid och bygga din tron från släkte till släkte.'» (Sela)
5 Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.
Av himlarna prisas dina under, o HERRE, och i de heligas församling din trofasthet.
6 Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?
Ty vilken i skyn kan liknas vid HERREN, vilken bland Guds söner kan aktas lik HERREN?
7 Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.
Ja, Gud är mycket förskräcklig i de heligas råd och fruktansvärd utöver alla som äro omkring honom.
8 Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.
HERRE, härskarornas Gud, vem är dig lik? Stark är HERREN; och din trofasthet är runt omkring dig.
9 Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.
Du är den som råder över havets uppror; när dess böljor resa sig, stillar du dem.
10 Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.
Du krossade Rahab, så att han låg lik en slagen; med din mäktiga arm förströdde du dina fiender.
11 Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.
Din är himmelen, din är ock jorden; du har grundat jordens krets med allt vad därpå är.
12 Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.
Norr och söder, dem har du skapat; Tabor och Hermon jubla i ditt namn.
13 Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.
Du har en arm med hjältekraft, mäktig är din hand, hög är din högra hand.
14 Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.
Rättfärdighet och rätt äro din trons fäste, nåd och sanning stå inför ditt ansikte.
15 Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!
Saligt är det folk som vet vad jubel är, de som vandra, o HERRE, i ditt ansiktes ljus.
16 He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.
I ditt namn fröjda de sig alltid, och genom din rättfärdighet upphöjas de.
17 Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.
Ty du är deras starkhet och prydnad, och genom din nåd upphöjer du vårt horn.
18 Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.
Ty han som är vår sköld tillhör HERREN, vår konung tillhör Israels Helige.
19 Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
På den tiden talade du i en syn till dina fromma och sade: »Jag har lagt hjälp i en hjältes hans, jag har upphöjt en yngling ur folket.
20 minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.
Jag har funnit min tjänare David och smort honom med min helig olja.
21 Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.
Min hand skall stadigt vara med honom, och min arm skall styrka honom.
22 Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;
Ingen fiende skall oförtänkt komma över honom, och ingen orättfärdig skall förtrycka honom;
23 vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.
nej, jag skall krossa hans ovänner framför honom, och jag skall hemsöka dem som hata honom.
24 Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
Min trofasthet och min nåd skola vara med honom, och i mitt namn skall hans horn varda upphöjt.
25 Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
Jag skall lägga havet under hans hand och strömmarna under hans högra hand.
26 Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.
Han skall kalla mig så: 'Du min fader, min Gud och min frälsnings klippa.'
27 Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.
Ja, jag skall göra honom till den förstfödde, till den högste bland konungarna på jorden.
28 Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.
Jag skall bevara min nåd åt honom evinnerligen, och mitt förbund med honom skall förbliva fast.
29 Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.
Jag skall låta hans säd bestå till evig tid, och hans tron, så länge himmelen varar.
30 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,
Om hans barn övergiva min lag och icke vandra efter mina rätter,
31 jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,
om de bryta mot mina stadgar och icke hålla mina bud,
32 niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;
då skall jag väl hemsöka deras överträdelse med ris och deras missgärning med plågor,
33 mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.
men min nåd skall jag ej taga ifrån honom, och jag skall icke svika i trofasthet.
34 En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jag skall icke bryta mitt förbund, och vad mina läppar hava talat skall jag ej förändra.
35 Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
En gång har jag svurit det vid min helighet, och mitt löfte till David skall jag icke bryta.
36 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,
Hans säd skall förbliva evinnerligen och hans tron inför mig så länge som solen;
37 se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." (Sela)
såsom månen skall den bestå evinnerligen. Och trofast är vittnet i skyn.» (Sela)
38 Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.
Men nu har du förkastat och förskjutit din smorde och handlat i vrede mot honom.
39 Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.
Du har upplöst förbundet med din tjänare, du har oskärat hans krona och kastat den ned till jorden.
40 Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.
Du har brutit ned alla hans murar, du har gjort hans fästen till spillror.
41 Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.
Alla som gå vägen fram plundra honom, han har blivit till smälek för sina grannar.
42 Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.
Du har upphöjt hans ovänners högra hand och berett alla hans fiender glädje.
43 Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.
Ja, du har låtit hans svärdsegg vika tillbaka och icke hållit honom uppe i striden.
44 Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.
Du har gjort slut på hans glans och slagit hans tron till jorden.
45 Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. (Sela)
Du har förkortat hans ungdoms dagar, du har höljt honom med skam. (Sela)
46 Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?
Huru länge, o HERRE, skall du så alldeles fördölja dig? Huru länge skall din vrede brinna såsom eld?
47 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.
Tänk på huru kort mitt liv varar, och huru förgängliga du har skapat alla människors barn.
48 Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? (Sela) (Sheol h7585)
Ty vilken är den man som får leva och undgår att se döden? Vem räddar din själ från dödsrikets våld? (Sela) (Sheol h7585)
49 Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?
Herre, var äro din forna nådegärningar, vad du lovade David med ed i din trofasthet.
50 Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,
Tänk, Herre, på dina tjänares smälek, på vad jag måste fördraga av alla de många folken;
51 kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita.
tänk på huru dina fiender smäda, o HERRE, huru de smäda din smordes fotspår.
52 Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.
Lovad vare HERREN evinnerligen! Amen, Amen.
