< Psalmien 89 >

1 Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.
Eine Unterweisung. Von Etan, dem Esrachiten: Die Gnadenerweisungen des HERRN will ich ewiglich besingen und seine Wahrheit mit meinem Munde verkündigen von Geschlecht zu Geschlecht.
2 Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -
Und zwar sage ich: Auf ewig wird die Gnade gebaut, in den Himmeln bestätigst du deine Treue:
3 "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:
«Ich habe mit meinem Auserwählten einen Bund geschlossen, habe meinem Knecht David geschworen:
4 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". (Sela)
Auf ewig will ich deinen Samen bestätigen und für alle Geschlechter bauen deinen Thron!» (Pause)
5 Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.
Und die Himmel werden deine Wundertat preisen, o HERR, ja, deine Treue in der Gemeinde der Heiligen!
6 Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?
Denn wer in den Wolken ist dem HERRN zu vergleichen, wer ist dem HERRN ähnlich unter den Göttersöhnen?
7 Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.
Gott ist sehr schrecklich im Kreise der Heiligen und furchtbar über alle um ihn her.
8 Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.
HERR, Gott der Heerscharen, wer ist mächtig wie du? Und deine Treue ist um dich her!
9 Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.
Du herrschest über das stolze Meer; wenn sich seine Wellen erheben, so glättest du sie.
10 Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.
Du hast Rahab wie einen Erschlagenen zermalmt, mit deinem starken Arm zerstreutest du deine Feinde.
11 Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.
Dein ist der Himmel, dir gehört auch die Erde, der Weltkreis und was ihn erfüllt; du hast es alles gegründet.
12 Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.
Norden und Süden hast du erschaffen, Tabor und Hermon jauchzen ob deines Namens.
13 Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.
Du hast einen Arm voll Kraft, stark ist deine Hand, hoch erhoben deine Rechte.
14 Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.
Recht und Gerechtigkeit sind deines Thrones Feste, Gnade und Treue gehen vor deinem Angesicht her.
15 Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!
Wohl dem Volk, das den Jubelschall kennt! O HERR, im Lichte deines Angesichts werden sie wandeln.
16 He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.
Ob deines Namens frohlocken sie allezeit und sind erhoben durch deine Gerechtigkeit;
17 Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.
denn du bist ihr mächtiger Ruhm und durch deine Huld wird unser Horn erhöht.
18 Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.
Denn vom HERRN kommt unser Schild und vom Heiligen Israels unser König.
19 Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
Damals redetest du durch ein Gesicht mit deinen Frommen und sprachst: «Ich habe die Hilfe einem Helden übertragen, einen Auserwählten aus dem Volk erhöht;
20 minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.
ich habe meinen Knecht David gefunden und ihn mit meinem heiligen Öl gesalbt;
21 Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.
meine Hand soll beständig mit ihm sein, und mein Arm soll ihn stärken.
22 Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;
Kein Feind soll ihn überlisten und kein Ruchloser ihn unterdrücken;
23 vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.
sondern ich will seine Widersacher vor ihm zermalmen und seine Hasser schlagen;
24 Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
aber meine Treue und Gnade sollen mit ihm sein, und in meinem Namen soll sein Horn sich erheben.
25 Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
Und ich will seine Hand ins Meer tauchen und seine Rechte in die Ströme.
26 Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.
Er wird zu mir rufen: Du bist mein Vater, mein Gott und der Fels meines Heils.
27 Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.
Und ich will ihn zum Erstgeborenen machen, zum Höchsten der Könige auf Erden.
28 Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.
Auf ewig bewahre ich ihm meine Gnade, und mein Bund soll ihm festbleiben.
29 Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.
Und ich setze seinen Samen auf ewig ein und mache seinen Thron wie die Tage des Himmels.
30 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,
Wenn seine Söhne mein Gesetz verlassen und nicht in meinen Verordnungen wandeln,
31 jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,
wenn sie meine Satzungen entheiligen und meine Gebote nicht beachten,
32 niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;
so will ich ihre Sünden mit der Rute heimsuchen und ihre Missetat mit Schlägen;
33 mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.
aber meine Gnade will ich ihm nicht entziehen und meine Treue nicht verleugnen;
34 En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
meinen Bund will ich nicht ungültig machen und nicht ändern, was über meine Lippen gekommen ist.
35 Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
Einmal habe ich bei meiner Heiligkeit geschworen; sollte ich David belügen?
36 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,
Sein Same soll ewig bleiben und sein Thron wie die Sonne vor mir;
37 se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." (Sela)
wie der Mond soll er ewig bestehen und wie der Zeuge in den Wolken zuverlässig sein!» (Pause)
38 Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.
Und doch hast du verstoßen und verworfen und bist zornig geworden über deinen Gesalbten!
39 Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.
Du verachtest den Bund deines Knechtes und trittst seine Krone zu Boden;
40 Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.
du hast alle seine Mauern zerrissen und seine Festungen in Trümmer gelegt;
41 Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.
es berauben ihn alle, die vorüberziehen, er ist seinen Nachbarn zum Gespött;
42 Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.
du hast die rechte Hand seiner Widersacher erhöht, hast allen seinen Feinden Freude gemacht;
43 Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.
du ließest zurückweichen sein scharfes Schwert und schenktest ihm keinen Sieg im Krieg;
44 Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.
du hast seinem Glanz ein Ende gemacht und seinen Thron zu Boden gestürzt;
45 Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. (Sela)
du hast die Tage seiner Jugend verkürzt und ihn mit Schande bedeckt. (Pause)
46 Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?
Wie lange, o HERR, willst du dich so verbergen? Soll dein Zorn stets wie Feuer brennen?
47 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.
Gedenke mein! Was ist das Leben? Warum willst du alle Menschenkinder vergeblich erschaffen haben?
48 Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? (Sela) (Sheol h7585)
Wo ist einer, der den Tod nicht sähe und seine Seele erretten könnte von des Totenreichs Gewalt? (Pause) (Sheol h7585)
49 Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?
Wo sind, o Herr, deine frühern Gnadenerweise, die du dem David in deiner Treue zugeschworen hast?
50 Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,
Gedenke, o Herr, der Schmach, die deinen Knechten angetan wird, daß ich in meinem Busen den Hohn der vielen Völker trage,
51 kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita.
womit deine Feinde dich, HERR, schmähen, womit sie schmähen die Fußstapfen deines Gesalbten!
52 Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.
Gepriesen sei der HERR ewiglich! Amen, Amen!

< Psalmien 89 >