Psalmien 89
1 Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.
(En Maskil af Ezraitten Etan.) Om HERRENs, Nåde vil jeg evigt synge, fra Slægt til Slægt med min Mund forkynde din Trofasthed.
2 Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -
Thi du har sagt: "En evig Bygning er Nåden!" I Himlen har du grundfæstet din Trofasthed.
3 "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:
Jeg sluttede en Pagt med min udvalgte, tilsvor David, min Tjener:
4 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". (Sela)
"Jeg lader din Sæd bestå for evigt, jeg bygger din Trone fra Slægt til Slægt!" (Sela)
5 Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.
Og Himlen priser dit Under, HERRE, din Trofasthed i de Helliges Forsamling.
6 Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?
Thi hvem i Sky er HERRENs Lige, hvo er som HERREN iblandt Guds Sønner?
7 Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.
En forfærdelig Gud i de Helliges Kreds, stor og frygtelig over alle omkring ham.
8 Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.
HERRE, Hærskarers Gud, hvo er som du? HERRE, din Nåde og Trofasthed omgiver dig.
9 Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.
Du mestrer Havets Overmod; når Bølgerne bruser, stiller du dem.
10 Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.
Du knuste Rahab som en fældet Kriger, splitted dine Fjender med vældig Arm.
11 Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.
Din er Himlen, og din er Jorden, du grundede Jorderig med dets Fylde.
12 Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.
Norden og Sønden skabte du, Tabor og Hermon jubler over dit Navn.
13 Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.
Du har en Arm med Vælde, din Hånd er stærk, din højre løftet.
14 Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.
Retfærd og Ret er din Trones Grundvold, Nåde og Sandhed står for dit Åsyn.
15 Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!
Saligt det Folk, der kender til Frydesang, vandrer, HERRE, i dit Åsyns Lys!
16 He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.
De lovsynger Dagen igennem dit Navn, ophøjes ved din Retfærdighed.
17 Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.
Thi du er vor Styrkes Stolthed, du løfter vort Horn ved din Yndest;
18 Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.
thi vort Skjold er hos HERREN, vor Konge er Israels Hellige!
19 Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
Du taled engang i et Syn til dine fromme: "Krone satte jeg på en Helt, ophøjed en Yngling af Folket;
20 minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.
jeg har fundet David, min Tjener, salvet ham med min hellige Olie;
21 Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.
thi min Hånd skal holde ham fast, og min Arm skal give ham Styrke.
22 Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;
Ingen Fjende skal overvælde ham, ingen Nidding trykke ham ned;
23 vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.
jeg knuser hans Fjender foran ham og nedstøder dem, der bader ham;
24 Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
med ham skal min Trofasthed og Miskundhed være, hans Horn skal løfte sig ved mit Navn;
25 Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
jeg lægger Havet under hans Hånd og Strømmene under hans højre;
26 Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.
mig skal han kalde: min Fader, min Gud og min Frelses Klippe.
27 Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.
Jeg gør ham til førstefødt, den største blandt Jordens Konger;
28 Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.
jeg bevarer for evigt min Miskundhed mod ham, min Pagt skal holdes ham troligt;
29 Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.
jeg lader hans Æt bestå for evigt, hans Trone, så længe Himlen er til.
30 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,
Hvis hans Sønner svigter min Lov og ikke følger mine Lovbud,
31 jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,
hvis de bryder min Vedtægt og ikke holder mit Bud,
32 niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;
da hjemsøger jeg deres Synd med Ris, deres Brøde med hårde Slag;
33 mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.
men min Nåde tager jeg ikke fra ham, min Trofasthed svigter jeg ikke;
34 En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
jeg bryder ikke min Pagt og ændrer ej mine Læbers Udsagn.
35 Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
Ved min Hellighed svor jeg een Gang for alle - David sviger jeg ikke:
36 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,
Hans Æt skal blive for evigt, hans Trone for mig som Solen,
37 se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." (Sela)
stå fast som Månen for evigt, og Vidnet på Himlen er sanddru, (Sela)
38 Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.
Men du har forstødt og forkastet din Salvede og handlet i Vrede imod ham;
39 Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.
Pagten med din Tjener har du brudt, vanæret hans Krone og trådt den i Støvet;
40 Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.
du har nedbrudt alle hans Mure, i Grus har du lagt hans Fæstninger;
41 Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.
alle vejfarende plyndrer ham, sine Naboer blev han til Spot.
42 Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.
Du har løftet hans Uvenners højre og glædet alle hans Fjender;
43 Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.
hans Sværd lod du vige for Fjenden, du holdt ham ej oppe i Kampen;
44 Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.
du vristed ham Staven af Hænde og styrted hans Trone til Jorden,
45 Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. (Sela)
afkorted hans Ungdoms Dage og hylled ham ind i Skam. (Sela)
46 Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?
Hvor længe vil du skjule dig, HERRE, for evigt, hvor længe skal din Vrede lue som Ild?
47 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.
Herre, kom i Hu, hvad Livet er, til hvilken Tomhed du skabte hvert Menneskebarn!
48 Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? (Sela) (Sheol h7585)
Hvo bliver i Live og skuer ej Død, hvo frelser sin sjæl fra Dødsrigets Hånd? (Sela) (Sheol h7585)
49 Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?
Hvor er din fordums Nåde, Herre, som du i Trofasthed tilsvor David?
50 Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,
Kom, Herre, din Tjeners Skændsel i Hu, at jeg bærer Folkenes Spot i min Favn,
51 kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita.
hvorledes dine Fjender håner, HERRE, hvorledes de håner din Salvedes Fodspor.
52 Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.
Lovet være HERREN i Evighed, Amen, Amen!
