Psalmien 88

1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

Jehová Dios de mi salud, día y noche clamo delante de ti.

2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

Entre delante de ti mi oración: inclina tu oído a mi clamor.

3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)

Porque mi alma está harta de males: y mi vida ha llegado a la sepultura. (Sheol h7585)

4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

Soy contado con los que descienden al sepulcro: soy como hombre sin fuerza;

5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

Librado entre los muertos. Como los matados que duermen en el sepulcro: que no te acuerdas más de ellos, y que son cortados de tu mano.

6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

Hásme puesto en el hoyo profundo: en tinieblas, en honduras.

7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)

Sobre mí se ha acostado tu ira: y con todas tus ondas me has afligido. (Selah)

8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

Has alejado de mí mis conocidos: hásme puesto a ellos por abominaciones: estoy encerrado, y no saldré.

9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

Mis ojos enfermaron a causa de mi aflicción: te he llamado, o! Jehová, cada día he extendido a ti mis manos.

10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)

¿Harás milagro a los muertos? ¿Levantarse han los muertos para alabarte? (Selah)

11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

¿Será contada en el sepulcro tu misericordia? ¿tu verdad en la perdición?

12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

¿Será conocida en las tinieblas tu maravilla? ¿y tu justicia en la tierra del olvido?

13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

Y yo a ti, o! Jehová, he clamado: y de mañana te previno mi oración.

14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

¿Por qué, o! Jehová, desechas a mi alma? ¿ por qué escondes tu rostro de mí?

15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

Yo soy afligido y menesteroso: desde la mocedad he llevado tus temores, he estado medroso.

16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

Sobre mí han pasado tus iras; tus espantos me han cortado.

17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

Hánme rodeado como aguas de continuo: hánme cercado a una.

18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

Has alejado de mí el amigo y el compañero; y mis conocidos en las tinieblas.