Psalmien 88

1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

Cántico. Salmo de los hijos de Coré. Al maestro de coro. Sobre el tono de “Mahalat”, para cantar. Maskil. De Hemán el ezrahita. Yahvé, Dios de mi salud, día y noche clamo en tu presencia.

2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

Llegue hasta Ti mi oración, inclina tu oído a mi clamor.

3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)

Pues mi alma está saciada de males, y mi vida al borde del sepulcro. (Sheol h7585)

4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

Me cuentan entre los que bajan a la tumba; he venido a ser como un hombre inválido,

5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

abandonado a su propia suerte como los muertos; como las víctimas que yacen en el sepulcro, de quienes ya no te acuerdas, y que no son más objeto de tu cuidado.

6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

Me has puesto en una profunda fosa, en tinieblas, en el abismo.

7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)

Sobre mí pesa tu indignación, y con todas tus olas me estás ahogando.

8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

Has alejado de mí a los amigos, me has hecho objeto de abominación para ellos; me encuentro encerrado, sin poder salir.

9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

Mis ojos flaquean de miseria; clamo a Ti, Yahvé, todo el día, hacia Ti extiendo mis manos.

10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)

¿Es que para los muertos haces tus maravillas, o se levantan los difuntos para alabarte?

11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

¿Acaso en las sepulturas se proclama tu bondad, en la tierra de los muertos tu fidelidad?

12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

¿Se harán tus prodigios manifiestos en las tinieblas, y tu gracia en la tierra del olvido?

13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

Yo en cambio, Yahvé, te expreso mi clamor, y desde temprano te llega mi ruego.

14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

¿Por qué, Yahvé, rechazas mi alma y escondes de mí tu faz?

15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

Soy miserable, y vivo muriendo desde niño; soporté tus terrores y ya no puedo más;

16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

tus iras pasaron sobre mí, y tus espantos me han anonadado.

17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

Me rodean como agua todo el día, me cercan todos juntos.

18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

Has alejado de mí al amigo y al compañero, y mis familiares son las tinieblas.