Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
Canticum Psalmi, Filiis Core, in finem, pro Maheleth ad respondendum, intellectus Eman Ezrahitæ. Domine Deus salutis meæ: in die clamavi, et nocte coram te.
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Intret in conspectu tuo oratio mea: inclina aurem tuam ad precem meam:
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
Quia repleta est malis anima mea: et vita mea inferno appropinquavit. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
Æstimatus sum cum descendentibus in lacum: factus sum sicut homo sine adiutorio,
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
inter mortuos liber, Sicut vulnerati dormientes in sepulchris, quorum non es memor amplius: et ipsi de manu tua repulsi sunt.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
Posuerunt me in lacu inferiori: in tenebrosis, et in umbra mortis.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Super me confirmatus est furor tuus: et omnes fluctus tuos induxisti super me.
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
Longe fecisti notos meos a me: posuerunt me abominationem sibi. Traditus sum, et non egrediebar:
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
oculi mei languerunt præ inopia. Clamavi ad te Domine tota die: expandi ad te manus meas.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Numquid mortuis facies mirabilia: aut medici suscitabunt, et confitebuntur tibi?
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Numquid narrabit aliquis in sepulchro misericordiam tuam, et veritatem tuam in perditione?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Numquid cognoscentur in tenebris mirabilia tua: et iustitia tua in terra oblivionis?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
Et ego ad te, Domine, clamavi, et mane oratio mea præveniet te.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
Ut quid Domine repellis orationem meam: avertis faciem tuam a me?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
Pauper sum ego, et in laboribus a iuventute mea: exaltatus autem, humiliatus sum et conturbatus.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
In me transierunt iræ tuæ: et terrores tui conturbaverunt me.
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
Circumdederunt me sicut aqua tota die: circumdederunt me simul.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Elongasti a me amicum, et proximum: et notos meos a miseria.
