Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
Canto. Salmo. Dei figli di Core. Al maestro del coro. Su «Macalat». Per canto. Maskil. Di Eman l'Ezraita. Signore, Dio della mia salvezza, davanti a te grido giorno e notte.
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Giunga fino a te la mia preghiera, tendi l'orecchio al mio lamento.
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
Io sono colmo di sventure, la mia vita è vicina alla tomba. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
Sono annoverato tra quelli che scendono nella fossa, sono come un morto ormai privo di forza.
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
E' tra i morti il mio giaciglio, sono come gli uccisi stesi nel sepolcro, dei quali tu non conservi il ricordo e che la tua mano ha abbandonato.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
Mi hai gettato nella fossa profonda, nelle tenebre e nell'ombra di morte.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Pesa su di me il tuo sdegno e con tutti i tuoi flutti mi sommergi.
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
Hai allontanato da me i miei compagni, mi hai reso per loro un orrore. Sono prigioniero senza scampo;
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
si consumano i miei occhi nel patire. Tutto il giorno ti chiamo, Signore, verso di te protendo le mie mani.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Compi forse prodigi per i morti? O sorgono le ombre a darti lode?
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Si celebra forse la tua bontà nel sepolcro, la tua fedeltà negli inferi?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Nelle tenebre si conoscono forse i tuoi prodigi, la tua giustizia nel paese dell'oblio?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
Ma io a te, Signore, grido aiuto, e al mattino giunge a te la mia preghiera.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
Perché, Signore, mi respingi, perché mi nascondi il tuo volto?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
Sono infelice e morente dall'infanzia, sono sfinito, oppresso dai tuoi terrori.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Sopra di me è passata la tua ira, i tuoi spaventi mi hanno annientato,
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
mi circondano come acqua tutto il giorno, tutti insieme mi avvolgono.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Hai allontanato da me amici e conoscenti, mi sono compagne solo le tenebre.
