Psalmien 88

1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

Ein Psalmlied der Kinder Korah, vorzusingen, von der Schwachheit der Elenden. Eine Unterweisung Hemans, des Esrahiten. HERR Gott, mein Heiland, ich schreie Tag und Nacht vor dir.

2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

Laß mein Gebet vor dich kommen; neige deine Ohren zu meinem Geschrei!

3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)

Denn meine Seele ist voll Jammers, und mein Leben ist nahe bei der Hölle. (Sheol h7585)

4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

Ich bin geachtet gleich denen, die zur Hölle fahren; ich bin wie ein Mann, der keine Hilfe hat. (questioned)

5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

Ich liege unter den Toten verlassen, wie die Erschlagenen, die im Grabe liegen, deren du nicht mehr gedenkest, und sie von deiner Hand abgesondert sind.

6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

Du hast mich in die Grube hinuntergelegt, in die Finsternis und in die Tiefe.

7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)

Dein Grimm drücket mich, und drängest mich mit allen deinen Fluten. (Sela)

8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

Meine Freunde hast du ferne von mir getan; du hast mich ihnen zum Greuel gemacht. Ich liege gefangen und kann nicht auskommen.

9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

Meine Gestalt ist jämmerlich vor Elend. HERR, ich rufe dich an täglich; ich breite meine Hände aus zu dir.

10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)

Wirst du denn unter den Toten Wunder tun, oder werden die Verstorbenen aufstehen und dir danken? (Sela)

11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

Wird man in Gräbern erzählen deine Güte und deine Treue im Verderben?

12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

Mögen denn deine Wunder in Finsternis erkannt werden, oder deine Gerechtigkeit im Lande, da man nichts gedenket?

13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

Aber ich schreie zu dir, HERR, und mein Gebet kommt frühe vor dich,

14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

Warum verstößest du, HERR, meine Seele und verbirgest dein Antlitz vor mir?

15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

Ich bin elend und ohnmächtig, daß ich so verstoßen bin, und leide dein Schrecken, daß ich schier verzage.

16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

Dein Grimm gehet über mich, dein Schrecken drücket mich.

17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

Sie umgeben mich täglich wie Wasser und umringen mich miteinander.

18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.