Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
A Song, a Psalm, by sons of Korah, to the Overseer, 'Concerning the Sickness of Afflictions.' — An instruction, by Heman the Ezrahite. O Jehovah, God of my salvation, Daily I have cried, nightly before Thee,
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
My prayer cometh in before Thee, Incline Thine ear to my loud cry,
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
For my soul hath been full of evils, And my life hath come to Sheol. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
I have been reckoned with those going down [to] the pit, I have been as a man without strength.
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
Among the dead — free, As pierced ones lying in the grave, Whom Thou hast not remembered any more, Yea, they by Thy hand have been cut off.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
Thou hast put me in the lowest pit, In dark places, in depths.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Upon me hath Thy fury lain, And [with] all Thy breakers Thou hast afflicted. (Selah)
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
Thou hast put mine acquaintance far from me, Thou hast made me an abomination to them, Shut up — I go not forth.
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
Mine eye hath grieved because of affliction, I called Thee, O Jehovah, all the day, I have spread out unto Thee my hands.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
To the dead dost Thou do wonders? Do Rephaim rise? do they thank Thee? (Selah)
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Is Thy kindness recounted in the grave? Thy faithfulness in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Are Thy wonders known in the darkness? And Thy righteousness in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
And I, unto Thee, O Jehovah, I have cried, And in the morning doth my prayer come before Thee.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
Why, O Jehovah, castest Thou off my soul? Thou hidest Thy face from me.
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
I [am] afflicted, and expiring from youth, I have borne Thy terrors — I pine away.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Over me hath Thy wrath passed, Thy terrors have cut me off,
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
They have surrounded me as waters all the day, They have gone round against me together,
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Thou hast put far from me lover and friend, Mine acquaintance [is] the place of darkness!
