Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
O lord God of my salvation, I have cried day and night before you:
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Let my prayer come before you: incline your ear unto my cry;
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
For my soul is full of troubles: and my life draws nigh unto the grave. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
I am counted with them that go down into the pit: I am as a man that has no strength:
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
Free among the dead, like the slain that lie in the grave, whom you remember no more: and they are cut off from your hand.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
You have laid me in the low pit, in darkness, in the deeps.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Your wrath lies hard upon me, and you have afflicted me with all your waves. (Selah)
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
You have put away mine acquaintance far from me; you have made me an abomination unto them: I am shut up, and I cannot come forth.
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
Mine eye mourns by reason of affliction: LORD, I have called daily upon you, I have stretched out my hands unto you.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Will you show wonders to the dead? shall the dead arise and praise you? (Selah)
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Shall your loving kindness be declared in the grave? or your faithfulness in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Shall your wonders be known in the dark? and your righteousness in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
But unto you have I cried, O LORD; and in the morning shall my prayer prevent you.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
LORD, why cast you off my soul? why hide you your face from me?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
I am afflicted and ready to die from my youth up: while I suffer your terrors I am distracted.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Your fierce wrath goes over me; your terrors have cut me off.
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
They came round about me daily like water; they compassed me about together.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Lover and friend have you put far from me, and mine acquaintance into darkness.
