Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
O YHWH Elohim of my salvation, I have cried day and night before thee:
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Let my prayer come before thee: incline thine ear unto my cry;
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
For my soul is full of troubles: and my life draweth nigh unto the grave. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
I am counted with them that go down into the pit: I am as a man that hath no strength:
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
Free among the dead, like the slain that lie in the grave, whom thou rememberest no more: and they are cut off from thy hand.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
Thou hast laid me in the lowest pit, in darkness, in the deeps.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Thy wrath lieth hard upon me, and thou hast afflicted me with all thy waves. (Selah)
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
Thou hast put away mine acquaintance far from me; thou hast made me an abomination unto them: I am shut up, and I cannot come forth.
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
Mine eye mourneth by reason of affliction: YHWH, I have called daily upon thee, I have stretched out my hands unto thee.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Wilt thou shew wonders to the dead? shall the dead arise and praise thee? (Selah)
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Shall thy lovingkindness be declared in the grave? or thy faithfulness in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Shall thy wonders be known in the dark? and thy righteousness in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
But unto thee have I cried, O YHWH; and in the morning shall my prayer prevent thee.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
YHWH, why castest thou off my soul? why hidest thou thy face from me?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
I am afflicted and ready to die from my youth up: while I suffer thy terrors I am distracted.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Thy fierce wrath goeth over me; thy terrors have cut me off.
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
They came round about me daily like water; they compassed me about together.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Lover and friend hast thou put far from me, and mine acquaintance into darkness.
