Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
A canticle of a psalm for the sons of Core: unto the end, for Maheleth, to answer understanding of Eman the Ezrahite. O Lord, the God of my salvation: I have cried in the day, and in the night before thee.
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Let my prayer come in before thee: incline thy ear to my petition.
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
For my soul is filled with evils: and my life hath drawn nigh to hell. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
I am counted among them that go down to the pit: I am become as a man without help,
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
Free among the dead. Like the slain sleeping in the sepulchres, whom thou rememberest no more: and they are cast off from thy hand.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
They have laid me in the lower pit: in the dark places, and in the shadow of death.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Thy wrath is strong over me: and all thy waves thou hast brought in upon me.
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
Thou hast put away my acquaintance far from me: they have set me an abomination to themselves. I was delivered up, and came not forth:
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
My eyes languished through poverty. All the day I cried to thee, O Lord: I stretched out my hands to thee.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Wilt thou shew wonders to the dead? or shall physicians raise to life, and give praise to thee?
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Shall any one in the sepulchre declare thy mercy: and thy truth in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Shall thy wonders be known in the dark; and thy justice in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
But I, O Lord, have cried to thee: and in the morning my prayer shall prevent thee.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
Lord, why castest thou off my prayer: why turnest thou away thy face from me?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
I am poor, and in labours from my youth: and being exalted have been humbled and troubled.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Thy wrath hath come upon me: and thy terrors have troubled me.
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
They have come round about me like water all the day: they have compassed me about together.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Friend and neighbour thou hast put far from me: and my acquaintance, because of misery.
