Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
A Canticle Psalm to the sons of Korah. Unto the end. For Mahalath, to answer the understanding of Heman the Ezrahite. O Lord, God of my salvation: I have cried out, day and night, in your presence.
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Let my prayer enter in your sight. Incline your ear to my petition.
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
For my soul has been filled with evils, and my life has drawn near to Hell. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
I am considered to be among those who will descend into the pit. I have become like a man without assistance,
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
idle among the dead. I am like the wounded sleeping in sepulchers, whom you no longer remember, and who have been repelled by your hand.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
They have lain me in the lower pit: in dark places and in the shadow of death.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Your fury has been confirmed over me. And you have brought all your waves upon me.
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
You have sent my acquaintances far from me. They have set me as an abomination to themselves. I was handed over, yet I did not depart.
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
My eyes languished before destitution. All day long, I cried out to you, O Lord. I stretched out my hands to you.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Will you perform wonders for the dead? Or will physicians raise to life, and so confess to you?
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Could anyone declare your mercy in the sepulcher, or your truth from within perdition?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Will your wonders be known in the darkness, or your justice in the land of oblivion?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
And I have cried out to you, O Lord, and in early morning, my prayer will come before you.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
Lord, why do you reject my prayer? Why do you turn your face away from me?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
I am poor, and I have been amid hardships from my youth. And, though I have been exalted, I am humbled and disturbed.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Your wrath has crossed into me, and your terrors have disturbed me.
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
They have surrounded me like water, all day long. They have surrounded me, all at once.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
Friend and neighbor, and my acquaintances, you have sent far away from me, away from misery.
