< Psalmien 88 >
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
A song of a Psalm for the sons of Core for the end, upon Maeleth for responsive [strains], of instruction for Aeman the Israelite. O Lord God of my salvation, I have cried by day and in the night before you.
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Let my prayer come in before you; incline your ear to my supplication, O Lord.
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol )
For my soul is filled with troubles, and my life has drawn near to Hades. (Sheol )
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
I have been reckoned with them that go down to the pit; I became as a man without help;
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
free amongst the dead, as the slain ones cast out, who sleep in the tomb; whom you remember no more; and they are rejected from your hand.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
They laid me in the lowest pit, in dark [places], and in the shadow of death.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Your wrath has pressed heavily upon me, and you have brought upon me all your billows. (Pause)
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
You have removed my acquaintance far from me; they have made me an abomination to themselves; I have been delivered up, and have not gone forth.
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
Mine eyes are dimmed from poverty; but I cried to you, O Lord, all the day; I spread forth my hands to you.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Will you work wonders for the dead? or shall physicians raise [them] up, that they shall praise you?
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Shall any one declare your mercy in the tomb? and your truth in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Shall your wonders be known in darkness? and your righteousness in a forgotten land?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
But I cried to you, O Lord; and in the morning shall my prayer prevent you.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
Therefore, O Lord, do you reject my prayer, [and] turn your face away from me?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
I am poor and in troubles from my youth; and having been exalted, I was brought low and into despair.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Your wrath has passed over me; and your terrors have greatly disquieted me.
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
They compassed me like water; all the day they beset me together.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
You have put far from me [every] friend, and mine acquaintances because of [my] wretchedness.