Psalmien 88

1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

Een lied; een psalm van de zonen van Kore. Voor muziekbegeleiding; met de fluit. Een klaag- en leerdicht van Heman, den Ezrachiet. Jahweh, mijn God, overdag roep ik om hulp, En schrei des nachts voor uw aanschijn.

2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

Laat mijn gebed voor uw aangezicht dringen; Luister toch naar mijn klagen.

3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)

Want mijn ziel is zat van ellende, Mijn leven het rijk der doden nabij; (Sheol h7585)

4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

Men telt mij bij hen, die ten grave dalen, Ik ben als een man, aan het eind van zijn kracht.

5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

Ik ben als de doden verstoten, Als lijken, die in het graf zijn gelegd: Aan wie Gij niet langer meer denkt, En die aan uw hand zijn onttrokken.

6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

Gij hebt mij in de diepe grafkuil gestort, In duisternis en in de schaduw des doods;

7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)

Uw toorn drukt zwaar op mij neer, Al uw golven slaan over mij heen.

8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

Gij hebt mijn vrienden van mij vervreemd, En ze van mij laten walgen; Ik zit in de knel, en kan er niet uit,

9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

Mijn oog versmacht van ellende. De ganse dag, Jahweh, roep ik U aan, En strek mijn handen naar U uit:

10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)

Of doet Gij aan de doden nog wonderen, Staan de schimmen soms op, om U te loven?

11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

Zal men in het graf van uw goedheid gewagen, Van uw trouw in de afgrond;

12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

Zal men in de duisternis uw wondermacht kennen, Uw gerechtigheid in het land van vergeten?

13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

Daarom, Jahweh, roep ik U aan, Treedt iedere morgen mijn bede U tegen.

14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

Waarom zoudt Gij mij dan verstoten, o Jahweh, En mij uw aanschijn verbergen?

15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

Van jongsaf ben ik in ellende en zorgen gedompeld, Ik ben radeloos onder de last van uw plagen;

16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

Uw gramschap slaat over mij heen, Uw verschrikkingen overstelpen mij.

17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

Als water omringen ze mij iedere dag, En sluiten mij helemaal in;

18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.

Gij hebt vrienden en makkers van mij vervreemd, En mijn bekenden door mijn ellende.