Psalmien 88
1 Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.
O Pakai, eihuhhing’a ka Pathen, sunleh nangma kakou in, jan leh nakom kahin nailut ji e.
2 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.
Tun kakouna neijah peh’in lang katona neisan peh’in.
3 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)
Ajeh chu kahin khohi boina adim in, thinan eikainai chehcheh e. (Sheol h7585)
4 Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
Athisa bang bep kahitai, mithahat tah khat athahat na bei nungsang bep kahitai.
5 Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.
Amahon mithi lah’a eidalha uvin lhan ah mithi lup’in kalum e. Keima hi suhmil in kaum tai, nami kaihoina a kon in eiki lamang tai.
6 Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.
Nang in kotong noinung pen athim pen ah neison lha e.
7 Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)
Nalung han na gihtah chun eidelphan, hichu twi kinong bangin akinong’in eichup tai.
8 Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.
Keima hi doumah in neisem in kagol kapai ho neidelmang peh gamtai. Keima hi thang’ah ka-oh in kiteldoh theilouvin kaum e.
9 Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.
Kamit lhin kamit achupmin kho muthei louvin kaum e. O Pakai niseh’in na panpina kathum in nami lungsetna ngaichan kakhut teni kahin sange.
10 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)
Nathil kidang bol hohi mithi dinga phachom ding hinam? Mithi hungthodoh a nathangvah theiding hinam?
11 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?
Lhankhuh a kon in amahon nami ngailutna longlou hi ahin phongdoh theina diuvem? Suhmangna mun’a umhon nakitah nahi aphongdoh theina diuvem?
12 Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?
Muthim’in nathilbol kidang hohi aseiphong nadiuvem? Thil suhmil delna gam'a umhon na chonphat na hochu aseiphong theina diuvem?
13 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.
O Pakai nangma kakouve, niseh-a nakom a katao jingding ahi.
14 Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?
O Pakai, ibola kei nei paidoh hitam? Ibol a kei a kon a naki heimang hitam?
15 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.
Kakhang don lai a pat a, kanatna hin thina komcha eina lhutsa ahitan, nagim neina masanga hin thabei leh lungkham tah’in kading e.
16 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.
Nalunghan na tijat umtah chun eilonvuh’in, tijat naumna chun eithabei sah e.
17 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.
Hiche hochun sun nilhum in twisoh bangin kavel a eilon khum un ahi. Muthimhi kakinai pipen kagol in apang un ahi.
18 Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.
