Psalmien 83
1 Laulu, Aasafin virsi. Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa.
Ein Lied, ein Psalm Asaphs. O Gott, halte dich nicht zurück,
2 Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä.
Denn siehe, deine Feinde toben, und die dich hassen, tragen das Haupt hoch!
3 Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan.
Gegen dein Volk ersinnen sie einen Anschlag und beraten sich gegen deine Schutzbefohlnen;
4 He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta".
sie sagen: »Kommt, wir wollen sie vertilgen als Volk: des Namens Israel soll man fürder nicht gedenken!«
5 Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan:
Ja, sie haben einmütigen Sinns sich beraten, ein Bündnis gegen dich geschlossen:
6 Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset,
die Zelte Edoms und der Ismaeliter, Moab und die Hagriter,
7 Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat.
Gebal und Ammon und Amalek, das Philisterland samt den Bewohnern von Tyrus.
8 Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. (Sela)
Auch Assur hat sich zu ihnen gesellt, es leiht den Nachkommen Lots seinen Arm. (SELA)
9 Tee heille, niinkuin teit Midianille, niinkuin Siiseralle, niinkuin Jaabinille Kiison-joen rannalla.
Verfahre mit ihnen wie einst mit Midian, wie mit Sisera, wie mit Jabin am Bache Kison,
10 Heidät tuhottiin Eendorissa, he joutuivat lannaksi maahan.
die bei Endor den Untergang fanden, mit ihren Leibern das Erdreich düngten!
11 Anna heidän ylhäisillensä käydä, niinkuin kävi Oorebille ja Seebille, ja kaikille heidän ruhtinaillensa niinkuin Seballe ja Salmunnalle,
Mache sie, ihre Edlen, wie Oreb und Seeb, und wie Sebah und Zalmunna alle ihre Fürsten,
12 koska he sanovat: "Anastakaamme itsellemme Jumalan asunnot".
die gesprochen hatten: »Wir wollen für uns erobern die Fluren Gottes!«
13 Jumalani, tee heidät lentäviksi lehdiksi, kuiviksi korsiksi tuulen viedä.
Mein Gott, mache sie gleich dem verwehten Laub, wie Spreu vor dem Winde!
14 Niinkuin kulovalkea metsää polttaa, niinkuin liekit kärventävät vuoria,
Wie Feuer, das den Wald verzehrt, wie Flammen, welche die Berge versengen:
15 niin aja sinä heitä rajuilmallasi ja kauhistuta heitä tuulispäälläsi.
so verfolge sie mit deinem Sturm und schrecke sie mit deiner Windsbraut!
16 Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.
Laß Beschämung ihr Antlitz bedecken, auf daß sie nach deinem Namen fragen, o HERR!
17 Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.
Laß sie beschämt und erschreckt sein für immer, in Schande geraten und vergehn!
18 Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet Korkein kaikessa maassa.
Sie müssen erkennen, daß du, dessen Name »HERR« ist, du allein der Höchste bist über die ganze Erde.
