Psalmien 81

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

Auf den Siegesspender, beim Kelternfest, von Asaph. Zujubelt unserer Stärke: Gott! Jauchzt Jakobs Gott.

2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

Erschallen lasset Pauken und Gesang, klangvolle Zithern samt den Harfen!

3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

Am Neumond schmettert in das Horn, am Vollmond zu der Feier unsres Festes!

4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.

Denn Satzung ist's für Israel, für Jakobs Zelte ein Gesetz.

5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

In Joseph macht er's zum Gebrauch. Bei seinem Feldzug nach Ägypten hört ich Worte, wie ich sie nie erfahren:

6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

"Von seiner Schulter habe ich die Last genommen; des Lastkorbs ledig wurden seine Hände.

7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)

Du riefst in Not, und ich befreite dich und hörte in der Donnerhülle dich und prüfte dich am Haderwasser." (Sela)

8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!

"Mein Volk! Horch auf! Ich mahne dich. Gehorchst du mir, mein Israel, in folgendem:

9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.

Kein fremder Gott sei je bei dir! Du darfst nicht einen Auslandsgott anbeten.

10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.

Ich bin dein Gott, der Herr, der aus Ägypterlande dich geführt, dann öffne deinen Mund, daß ich ihn fülle!

11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

Doch hört mein Volk auf meine Stimme nicht, und ist mir Israel nicht willig,

12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

dann laß ich sie in ihrem Starrsinn nach ihrer Willkür wandeln.

13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

Ach, möchte mir mein Volk gehorchen und Israel in meinen Wegen wandeln!

14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

Wie wollte bald ich ihre Feinde beugen und meine Hand an ihre Gegner wieder legen."

15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

Des Herren Hasser müßten sich auf seine Seite schlagen, und ihr Verhängnis währte ewig!

16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

Er würde es mit feinstem Weizen speisen. "Mit Honig aus dem Felsen würde ich dich sättigen."