Psalmien 81
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
Au maître chantre. En githith. D'Asaph. Faites entendre vos hymnes au Dieu qui est notre force, et vos cris d'allégresse au Dieu de Jacob!
2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
Elevez vos chants, et faites résonner la cymbale, et la harpe harmonieuse avec le luth!
3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
C'est la lune nouvelle, sonnez de la trompette! c'est la lune dans son plein, notre jour de fête!
4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
Car tel est l'ordre donné à Israël, l'institution du Dieu de Jacob:
5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
Il en dressa le statut en Joseph, quand Il se mit en marche contre le pays d'Egypte. « J'entends une voix que je ne reconnais pas!
6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
Je déchargeai son épaule du fardeau, et ses mains ne durent plus porter les paniers.
7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
Dans l'angoisse tu m'invoquas, et je te sauvai, je t'exauçai, enveloppé du tonnerre, et je t'éprouvai aux eaux de la querelle. (Pause)
8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Ecoute, mon peuple, que je te somme! O Israël, si tu voulais m'écouter!
9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
Qu'il n'y ait chez toi point de Dieu étranger, et n'adore pas les dieux du dehors!
10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
Je suis l'Éternel, ton Dieu, qui t'ai ramené de la terre d'Egypte. Ouvre ta bouche, je veux la remplir!…
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
Mais mon peuple n'a point écouté ma voix, et Israël ne m'a point obéi.
12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
Alors je l'abandonnai à l'obstination de son cœur; ils suivirent leurs propres conseils.
13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
O si mon peuple voulait m'écouter, et Israël, marcher dans mes voies!
14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
Bientôt je ferais plier leurs ennemis, et contre leurs oppresseurs je tournerais ma main.
15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
Ceux qui haïssent l'Éternel, dissimuleraient devant lui, et eux, ils auraient un bonheur éternel.
16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
Dieu les nourrirait de la moelle du froment, et du miel des rochers je te rassasierais! »
