Psalmien 81
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
For the Chief Musician. On an instrument of Gath. By Asaph. Sing aloud to God, our strength! Make a joyful shout to the God of Jacob!
2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
Raise a song, and bring here the tambourine, the pleasant lyre with the harp.
3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
Blow the trumpet at the New Moon, at the full moon, on our feast day.
4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
For it is a statute for Israel, an ordinance of the God of Jacob.
5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
He appointed it in Joseph for a covenant, when he went out over the land of Egypt, I heard a language that I didn’t know.
6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
“I removed his shoulder from the burden. His hands were freed from the basket.
7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
You called in trouble, and I delivered you. I answered you in the secret place of thunder. I tested you at the waters of Meribah.” (Selah)
8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
“Hear, my people, and I will testify to you, Israel, if you would listen to me!
9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
There shall be no strange god in you, neither shall you worship any foreign god.
10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
I am the LORD, your God, who brought you up out of the land of Egypt. Open your mouth wide, and I will fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
But my people didn’t listen to my voice. Israel desired none of me.
12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
So I let them go after the stubbornness of their hearts, that they might walk in their own counsels.
13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
Oh that my people would listen to me, that Israel would walk in my ways!
14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
I would soon subdue their enemies, and turn my hand against their adversaries.
15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
The haters of the LORD would cringe before him, and their punishment would last forever.
16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
But he would have also fed them with the finest of the wheat. I will satisfy you with honey out of the rock.”
