Psalmien 81
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
To the chief Musician upon Gittith, [A Psalm] of Asaph. Sing aloud to God our strength: make a joyful noise to the God of Jacob.
2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
Take a psalm, and bring hither the timbrel, the pleasant harp with the psaltery.
3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
Blow the trumpet in the new moon, in the time appointed, on our solemn feast day.
4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
For this [was] a statute for Israel, [and] a law of the God of Jacob.
5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
This he ordained in Joseph [for] a testimony, when he went out through the land of Egypt: [where] I heard a language [that] I understood not.
6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
I removed his shoulder from the burden: his hands were delivered from the pots.
7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
Thou calledst in trouble, and I delivered thee; I answered thee in the secret place of thunder: I proved thee at the waters of Meribah. (Selah)
8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hear, O my people, and I will testify to thee; O Israel, if thou wilt hearken to me;
9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
There shall no strange god be in thee; neither shalt thou worship any strange god.
10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
I [am] the LORD thy God who brought thee out of the land of Egypt: open thy mouth wide, and I will fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
But my people would not hearken to my voice; and Israel would not obey me.
12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
So I gave them up to their own hearts lust: [and] they walked in their own counsels.
13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
O that my people had hearkened to me, [and] Israel had walked in my ways!
14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
I should soon have subdued their enemies, and turned my hand against their adversaries.
15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
The haters of the LORD should have submitted themselves to him: and their time should have endured for ever.
16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
He would have fed them also with the finest of the wheat: and with honey out of the rock I should have satisfied thee.
