Psalmien 81
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
“For the leader of the music. On the Gittith. A psalm of Asaph.” Sing joyfully to God, our strength! Shout with gladness to the God of Jacob!
2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
Raise a song, and strike the timbrel, The sweet-sounding harp, and the psaltery!
3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
Blow the trumpet at the new moon; At the full moon, also, on our festal day!
4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
For this is a statute for Israel, A law of the God of Jacob;
5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
He appointed it as a memorial in Joseph, When he went out of the land of Egypt, Where he heard a language which he knew not.
6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
“I relieved [[said he]] thy shoulders from their burden; Thy hands were removed from the hod.
7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
Thou didst call in trouble, and I delivered thee; In the secret place of thunder I answered thee; I proved thee at the waters of Meribah. (Pause)
8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hear, O my people! and I will admonish thee! O Israel! that thou wouldst hearken to me!
9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
Let there be no strange god within thee, Nor worship thou any foreign god!
10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
I Jehovah am thy God, Who brought thee out of the land of Egypt: Open wide thy mouth, and I will fill it!
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
But my people would not listen to my voice, And Israel would not hearken to me.
12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
So I gave them up to the obstinacy of their hearts, And they walked according to their own devices.
13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
“O that my people had hearkened to me! That Israel had walked in my ways!
14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
Soon would I have brought low their enemies, And turned my hand against their adversaries.
15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
The haters of Jehovah should have become suppliants to them, And their prosperity should have endured for ever.
16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
With the finest of the wheat I would have fed them, And with honey out of the rock would I have satisfied them.”
