Psalmien 81
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
For the end, a Psalm for Asaph, concerning the wine presses. Rejoice you in God our helper; shout aloud to the God of Jacob.
2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
Take a psalm, and produce the timbrel, the pleasant lute with the harp.
3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
Blow the trumpet at the new moon, in the glorious day of your feast.
4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
For [this] is an ordinance for Israel, and a statute of the God of Jacob.
5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
He made it [to be] a testimony in Joseph, when he came forth out of the land of Egypt: he heard a language which he understood not.
6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
He removed his back from burdens: his hands slaved in making the baskets.
7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
You did call upon me in trouble, and I delivered you; I heard you in the secret place of the storm: I proved you at the water of Strife. (Pause)
8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hear, my people, and I will speak to you, O Israel; and I will testify to you: if you will listen to me;
9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
there shall be no new god in you; neither shall you worship a strange god.
10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
For I am the Lord your God, that brought you out of the land of Egypt: open your mouth wide, and I will fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
But my people listened not to my voice; and Israel gave no heed to me.
12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
So I let them go after the ways of their own hearts: they will go on in their own ways.
13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
If my people had listened to me, if Israel had walked in my ways,
14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
I should have put down their enemies very quickly, and should have laid my hand upon those that afflicted them.
15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
The Lord's enemies [should have] lied to him: but their time shall be for ever.
16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
And he fed them with the fat of wheat; and satisfied them with honey out of the rock.
