Psalmien 81
1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
Til Sangmesteren. Al-haggittit. Af Asaf.
2 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
Jubler for Gud, vor Styrke, raab af fryd for Jakobs Gud,
3 Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
istem Lovsang, lad Pauken lyde, den liflige Citer og Harpen;
4 Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
stød i Hornet paa Nymaanedagen, ved Fuldmaaneskin paa vor Højtidsdag!
5 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
Thi det er Lov i Israel, et Bud fra Jakobs Gud;
6 "Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
han gjorde det til en Vedtægt i Josef, da han drog ud fra Ægypten, hvor han hørte et Sprog, han ikke kendte.
7 Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
»Jeg fried hans Skulder for Byrden, hans Hænder slap fri for Kurven.
8 "Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
I Nøden raabte du, og jeg frelste dig, jeg svarede dig i Tordenens Skjul, jeg prøvede dig ved Meribas Vande. (Sela)
9 Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
Hør, mit Folk, jeg vil vidne for dig, Israel, ak, om du hørte mig!
10 Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
En fremmed Gud maa ej findes hos dig, tilbed ikke andres Gud!
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
Jeg, HERREN, jeg er din Gud, som førte dig op fra Ægypten; luk din Mund vidt op, og jeg vil fylde den!
12 Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
Men mit Folk vilde ikke høre min Røst, Israel lød mig ikke.
13 Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
Da lod jeg dem fare i deres Stivsind, de vandrede efter deres egne Raad.
14 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
Ak, vilde mit Folk dog høre mig, Israel gaa mine Veje!
15 Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
Da kued jeg snart deres Fjender, vendte min Haand mod deres Uvenner!
16 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
Deres Avindsmænd skulde falde og gaa til Grunde for evigt; jeg nærede dig med Hvedens Fedme, mættede dig med Honning fra Klippen!«
