Psalmien 79
1 Aasafin virsi. Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet sinun perintöosaasi, he ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi, ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.
“A psalm of Assaph.” O God! nations have entered into thy heritage; they have profaned thy holy temple; they have rendered Jerusalem heaps of ruins.
2 He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit taivaan linnuille ruuaksi, maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.
They have given the dead bodies of thy servants as food unto the fowls of the heaven, the flesh of thy pious ones unto the beasts of the earth.
3 He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä ympäri Jerusalemia, eikä heitä kukaan haudannut.
They have shed their blood like water all round about Jerusalem: and there is no one to bury them.
4 Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi, niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi, jotka ympärillämme asuvat.
We are become a reproach to our neighbors, a scorn and derision to those that are round about us.
5 Kuinka kauan sinä, Herra, olet yhäti vihoissasi, kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?
How long, Lord? wilt thou be indignant for ever? shall thy jealousy burn like fire?
6 Vuodata vihasi pakanain ylitse, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntien ylitse, jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.
Pour out thy fury over the nations that acknowledge thee not, and over the kingdoms that have not called on thy name.
7 Sillä he ovat syöneet Jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.
For they have devoured Jacob, and laid waste his dwelling-place.
8 Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia, anna armosi pian kohdata meitä, sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.
Oh remember not against us the iniquities of our fathers: make haste, let thy mercies come to our aid; for we are very miserable.
9 Auta meitä sinä, pelastuksemme Jumala, nimesi kunnian tähden, pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi nimesi tähden.
Help us, O God of our salvation, because of the glory of thy name; and deliver us, and atone for our sins, for the sake of thy name.
10 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa, meidän silmäimme nähden, sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.
Wherefore shall the nations say, Where is their God? let there be made known among the nations before our eyes, the vengeance for the blood of thy servants which hath been shed.
11 Tulkoon vankien huokaus sinun kasvojesi eteen; suuren käsivartesi voimalla pidä elossa kuoleman lapset.
Let the sighing of the prisoner come before thee: according to the greatness of thy almighty power preserve thou those that are doomed to death;
12 Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa, seitsenkertaisesti se herjaus, jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.
And recompense unto our neighbors sevenfold into their bosom their defiance wherewith they have defied thee, O Lord.
13 Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.
But we thy people and the flock of thy pasture will give thanks unto thee for ever: from generation to generation will we relate thy praise.
