Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
En sång av Asaf. Lyssna, mitt folk, till min undervisning; böjen edra öron till min muns ord.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Jag vill öppna min mun till lärorikt tal, uppenbara förborgade ting ifrån fordom.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Vad vi hava hört och känna, och vad våra fäder hava förtäljt för oss,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
det vilja vi icke dölja för deras barn; för ett kommande släkte vilja vi förtälja HERRENS lov och hans makt och de under han har gjort.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Ty han upprättade ett vittnesbörd i Jakob och stiftade en lag i Israel; han påbjöd den för våra fäder, och de skulle kungöra den för sina barn.
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Så skulle det bliva kunnigt för ett kommande släkte, för barn som en gång skulle födas, och dessa skulle stå upp och förtälja det för sina barn.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Då skulle de sätta sitt hopp till Gud och icke förgäta Guds verk, utan taga hans bud i akt.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Och de skulle icke bliva, såsom deras fäder, ett gensträvigt och upproriskt släkte, ett släkte som icke höll sitt hjärta ståndaktigt, och vars ande icke var trofast mot Gud.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Efraims barn, välbeväpnade bågskyttar, vände om på stridens dag.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
De höllo icke Guds förbund, och efter hans lag ville de ej vandra.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
De glömde hans gärningar och de under han hade låtit dem se.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Ja, inför deras fäder hade han gjort under, i Egyptens land, på Soans mark.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Han klöv havet och lät dem gå därigenom och lät vattnet stå såsom en hög.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Han ledde dem om dagen med molnskyn, och hela natten med eldens sken.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Han klöv sönder klippor i öknen och gav dem rikligen att dricka, såsom ur väldiga hav.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Rinnande bäckar lät han framgå ur klippan och vatten flyta ned såsom strömmar.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Likväl syndade de allt framgent mot honom och voro gensträviga mot den Högste, i öknen.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
De frestade Gud i sina hjärtan, i det de begärde mat för sin lystnad.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Och de talade mot Gud, de sade: »Kan väl Gud duka ett bord i öknen?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Se, visst slog han klippan, så att vatten flödade och bäckar strömmade fram, men kan han ock giva bröd eller skaffa kött åt sitt folk?»
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Så förgrymmades då HERREN, när han hörde det; och eld upptändes i Jakob, jag, vrede kom över Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
eftersom de icke trodde på Gud och ej förtröstade på hans frälsning.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Och han gav befallning åt skyarna i höjden och öppnade himmelens dörrar;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
han lät manna regna över dem till föda, och korn från himmelen gav han dem.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Änglabröd fingo människor äta; han sände dem mat till fyllest.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Han lät östanvinden fara ut på himmelen, och genom sin makt förde han sunnanvinden fram.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Och han lät kött regna över dem såsom stoft, bevingade fåglar såsom havets sand;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
han lät det falla ned i sitt läger, runt omkring sin boning.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Då åto de och blevo övermätta; han lät dem få vad de hade lystnad efter.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Men ännu hade de icke stillat sin lystnad, ännu var maten i deras mun,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
då kom Guds vrede över dem; han sände död bland deras ypperste och slog ned Israels unga män.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Likväl syndade de alltjämt och trodde icke på hans under.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Då lät han deras dagar försvinna i förgängelse och deras år i plötslig undergång.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
När han dräpte folket, frågade de efter honom och vände om och sökte Gud.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
De tänkte då på att Gud var deras klippa, och att Gud den Högste var deras förlossare;
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
och de talade inställsamt för honom med sin mun och skrymtade för honom med sin tunga.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Men deras hjärtan höllo sig icke ståndaktigt vid honom, och de voro icke trogna i hans förbund.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Dock, han är barmhärtig, han förlåter missgärning, och han vill icke fördärva. Därför avvände han ofta sin vrede och lät ej hela sin förtörnelse bryta fram.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Ty han tänkte därpå att de voro kött, en vind som far bort och icke kommer åter.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Huru ofta voro de ej gensträviga mot honom i öknen och bedrövade honom i ödemarken!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Ja, de frestade Gud allt framgent och förtörnade Israels Helige.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
De betänkte icke vad hans hand hade uträttat på den tid då han förlossade dem från ovännen,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
då han gjorde sina tecken i Egypten och sina under på Soans mark.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Där förvandlade han deras strömmar till blod, så att de ej kunde dricka ur sina rinnande vatten;
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
han sände bland dem flugsvärmar, som åto dem, och paddor, som voro dem till fördärv.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Han gav deras gröda åt gräsmaskar och deras arbetes frukt åt gräshoppor;
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
han slog deras vinträd med hagel och deras fikonträd med hagelstenar;
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
han gav deras husdjur till pris åt hagel och deras boskap åt ljungeldar.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Han sände över dem sin vredes glöd, förgrymmelse och ogunst och nöd, en skara av olycksänglar.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Han gav fritt lopp åt sin vrede; han skonade icke deras själ från döden, utan gav deras liv till pris åt pesten.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Och han slog allt förstfött i Egypten, kraftens förstling i Hams hyddor.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Och han lät sitt folk bryta upp såsom en fårhjord och förde dem såsom en boskapshjord genom öknen.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Han ledde dem säkert, så att de icke behövde frukta; men deras fiender övertäcktes av havet.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Och han lät dem komma till sitt heliga land, till det berg som hans högra hand hade förvärvat.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Han förjagade hedningarna för dem och gav dem deras land till arvslott och lät Israels stammar bo i deras hyddor.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Men i sin gensträvighet frestade de Gud den Högste och höllo icke hans vittnesbörd;
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
de veko trolöst tillbaka, de såsom deras fäder, de vände om, lika en båge som sviker.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
De förtörnade honom med sina offerhöjder och retade honom genom sina beläten.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Gud förnam det och vart förgrymmad och förkastade Israel med harm.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Och han försköt sin boning i Silo, det tält han hade slagit upp bland människorna;
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
han gav sin makt i fångenskap och sin ära i fiendehand.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Ja, han gav sitt folk till pris åt svärdet, och på sin arvedel förgrymmades han.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Deras unga män förtärdes av eld, och deras jungfrur blevo utan brudsång.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Deras präster föllo för svärd, och inga änkor kunde hålla klagogråt.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Då vaknade Herren såsom ur en sömn, han reste sig, lik en hjälte som hade legat dövad av vin.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Och han slog sina ovänner tillbaka, evig smälek lät han komma över dem.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Han förkastade ock Josefs hydda och utvalde icke Efraims stam.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Men han utvalde Juda stam, Sions berg, som han älskade.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Och han byggde sin helgedom hög såsom himmelen, fast såsom jorden, som han har grundat för evigt.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Och han utvalde sin tjänare David och tog honom ifrån fårhjordens fållor.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Ja, ifrån fåren hämtade han honom och satte honom till en herde för Jakob, sitt folk, och för Israel, sin arvedel.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Och han var deras herde med redligt hjärta och ledde dem med förståndig hand. Se Makt i Ordförkl.
