Psalmien 78

1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

Masquil de Asaph. ESCUCHA, pueblo mío, mi ley: inclinad vuestro oído á las palabras de mi boca.

2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

Abriré mi boca en parábola; hablaré cosas reservadas de antiguo:

3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

Las cuales hemos oído y entendido; que nuestros padres nos [las] contaron.

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

No las encubriremos á sus hijos, contando á la generación venidera las alabanzas de Jehová, y su fortaleza, y sus maravillas que hizo.

5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

El estableció testimonio en Jacob, y pusó ley en Israel; la cual mandó á nuestros padres que la notificasen á sus hijos;

6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

Para que [lo] sepa la generación venidera, y los hijos que nacerán; y [los que] se levantarán, [lo] cuenten á sus hijos;

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

A fin de que pongan en Dios su confianza, y no se olviden de las obras de Dios, y guarden sus mandamientos:

8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

Y no sean como sus padres, generación contumaz y rebelde; generación que no apercibió su corazón, ni fué fiel para con Dios su espíritu.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

Los hijos de Ephraim armados, flecheros, volvieron [las espaldas] el día de la batalla.

10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

No guardaron el pacto de Dios, ni quisieron andar en su ley:

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

Antes se olvidaron de sus obras, y de sus maravillas que les había mostrado.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

Delante de sus padres hizo maravillas en la tierra de Egipto, en el campo de Zoán.

13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

Rompió la mar, é hízolos pasar; é hizo estar las aguas como en un montón.

14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

Y llevólos de día con nube, y toda la noche con resplandor de fuego.

15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

Hendió las peñas en el desierto: y dióles á beber como de grandes abismos;

16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

Pues sacó de la peña corrientes, é hizo descender aguas como ríos.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

Empero aun tornaron á pecar contra él, enojando en la soledad al Altísimo.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

Pues tentaron á Dios en su corazón, pidiendo comida á su gusto.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

Y hablaron contra Dios, diciendo: ¿Podrá poner mesa en el desierto?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

He aquí ha herido la peña, y corrieron aguas, y arroyos salieron ondeando: ¿podrá también dar pan? ¿aparejará carne á su pueblo?

21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

Por tanto oyó Jehová, é indignóse: y encendióse el fuego contra Jacob, y el furor subió también contra Israel;

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

Por cuanto no habían creído á Dios, ni habían confiado en su salud:

23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

A pesar de que mandó á las nubes de arriba, y abrió las puertas de los cielos,

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

E hizo llover sobre ellos maná para comer, y dióles trigo de los cielos.

25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

Pan de nobles comió el hombre: envióles comida á hartura.

26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

Movió el solano en el cielo, y trajo con su fortaleza el austro.

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

E hizo llover sobre ellos carne como polvo, y aves de alas como arena de la mar.

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

E hízolas caer en medio de su campo, alrededor de sus tiendas.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

Y comieron, y hartáronse mucho: cumplióles pues su deseo.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

No habían quitado de sí su deseo, aun estaba su vianda en su boca,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

Cuando vino sobre ellos el furor de Dios, y mató los más robustos de ellos, y derribó los escogidos de Israel.

32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

Con todo esto pecaron aún, y no dieron crédito á sus maravillas.

33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

Consumió por tanto en nada sus días, y sus años en la tribulación.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

Si los mataba, entonces buscaban á Dios; entonces se volvían solícitos en busca suya.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

Y acordábanse que Dios era su refugio, y el Dios Alto su redentor.

36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

Mas le lisonjeaban con su boca, y con su lengua le mentían:

37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

Pues sus corazones no eran rectos con él, ni estuvieron firmes en su pacto.

38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

Empero él misericordioso, perdonaba la maldad, y no [los] destruía: y abundó para apartar su ira, y no despertó todo su enojo.

39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

Y acordóse que eran carne; soplo que va y no vuelve.

40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

¡Cuántas veces lo ensañaron en el desierto, lo enojaron en la soledad!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

Y volvían, y tentaban á Dios, y ponían límite al Santo de Israel.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

No se acordaron de su mano, del día que los redimió de angustia;

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

Cuando puso en Egipto sus señales, y sus maravillas en el campo de Zoán;

44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

Y volvió sus ríos en sangre, y sus corrientes, porque no bebiesen.

45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

Envió entre ellos una mistura de moscas que los comían, y ranas que los destruyeron.

46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

Dió también al pulgón sus frutos, y sus trabajos á la langosta.

47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

Sus viñas destruyó con granizo, y sus higuerales con piedra;

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

Y entregó al pedrisco sus bestias, y al fuego sus ganados.

49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

Envió sobre ellos el furor de su saña, ira y enojo y angustia, con misión de malos ángeles.

50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

Dispuso el camino á su furor; no eximió la vida de ellos de la muerte, sino que entregó su vida á la mortandad.

51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

E hirió á todo primogénito en Egipto, las primicias de las fuerzas en las tiendas de Châm.

52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

Empero hizo salir á su pueblo como ovejas, y llevólos por el desierto, como un rebaño.

53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

Y guiólos con seguridad, que no tuvieron miedo; y la mar cubrió á sus enemigos.

54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

Metiólos después en los términos de su santuario, en este monte que ganó su mano derecha.

55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

Y echó las gentes de delante de ellos, y repartióles una herencia con cuerdas; é hizo habitar en sus moradas á las tribus de Israel.

56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

Mas tentaron y enojaron al Dios Altísimo, y no guardaron sus testimonios;

57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

Sino que se volvieron, y se rebelaron como sus padres: volviéronse como arco engañoso.

58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

Y enojáronlo con sus altos, y provocáronlo á celo con sus esculturas.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

Oyólo Dios, y enojóse, y en gran manera aborreció á Israel.

60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

Dejó por tanto el tabernáculo de Silo, la tienda [en que] habitó entre los hombres;

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

Y dió en cautividad su fortaleza, y su gloria en mano del enemigo.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

Entregó también su pueblo á cuchillo, y airóse contra su heredad.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

El fuego devoró sus mancebos, y sus vírgenes no fueron loadas en cantos nupciales.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

Sus sacerdotes cayeron á cuchillo, y sus viudas no lamentaron.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

Entonces despertó el Señor á la manera del que ha dormido, como un valiente que grita excitado del vino:

66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

E hirió á sus enemigos en las partes posteriores: dióles perpetua afrenta.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

Y desechó el tabernáculo de José, y no escogió la tribu de Ephraim;

68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

Sino que escogió la tribu de Judá, el monte de Sión, al cual amó.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

Y edificó su santuario á manera de eminencia, como la tierra que cimentó para siempre.

70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

Y eligió á David su siervo, y tomólo de las majadas de las ovejas:

71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

De tras las paridas lo trajo, para que apacentase á Jacob su pueblo, y á Israel su heredad.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

Y apacentólos con entereza de su corazón; y pastoreólos con la pericia de sus manos.