Psalmien 78

1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

Escucha, pueblo mío, mi ley: inclinád vuestro oído a las palabras de mi boca.

2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

Abriré en parábola mi boca: hablaré enigmas del tiempo antiguo:

3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

Los cuales hemos oído y entendido: que nuestros padres nos los contaron.

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

No los encubriremos a sus hijos, contando a la generación postrera las alabanzas de Jehová: y su fortaleza, y sus maravillas, que hizo.

5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

Que levantó testimonio en Jacob, y puso ley en Israel: la cual mandó a nuestros padres, que la notificasen a sus hijos:

6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

Para que sepa la generación postrera: y los hijos que nacerán, que se levantarán, cuenten a sus hijos:

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

Y pondrán en Dios su confianza, y no se olvidarán de las obras de Dios: y guardarán sus mandamientos.

8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

Y no serán como sus padres, generación contumaz, y rebelde: generación que no compuso su corazón, ni su espíritu fue fiel con Dios.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

Los hijos de Efraím armados, flecheros, volvieron las espaldas el día de la batalla.

10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

No guardaron el concierto de Dios: ni quisieron andar en su ley,

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

Antes se olvidaron de sus obras, y de sus maravillas que les había mostrado.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

Delante de sus padres hizo maravillas en la tierra de Egipto, en el campo de Soan.

13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

Rompió la mar, e hízolos pasar: e hizo estar las aguas como en un montón.

14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

Y llevólos con nube de día, y toda la noche con lumbre de fuego.

15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

Hendió las peñas en el desierto: y dióles a beber de abismos grandes.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

Y sacó de la peña corrientes, e hizo descender aguas, como ríos.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

Y tornaron aun a pecar contra él, enojando al Altísimo en la soledad.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

Y tentaron a Dios en su corazón, pidiendo comida para su alma.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

Y hablaron contra Dios, diciendo: ¿Podrá Dios poner nos mesa en el desierto?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

He aquí, ha herido la peña, y corrieron aguas, y arroyos salieron ondeando: ¿podrá también dar pan? ¿aparejará carne a su pueblo?

21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

Por tanto oyó Jehová, y enojóse: y encendióse el fuego en Jacob, y el furor subió también en Israel.

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

Porque no habían creído a Dios, ni habían confiado de su salud.

23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

Y mandó a las nubes de arriba: y abrió las puertas de los cielos.

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

E hizo llover sobre ellos maná para comer, y dióles trigo de los cielos.

25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

Pan de nobles comió el hombre: envióles comida a hartura.

26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

Movió al solano en el cielo; y trajo con su fortaleza al austro,

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

E hizo llover sobre ellos carne, como polvo: y aves de alas como arena de la mar.

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

E hízo las caer en medio de su campo, al rededor de sus tiendas.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

Y comieron, y hartáronse mucho: y cumplióles su deseo.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

No habían aun quitado de sí su deseo, aun su vianda estaba en su boca,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

Cuando vino sobre ellos el furor de Dios, y mató en los gruesos de ellos, y derribó los escogidos de Israel.

32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

Con todo esto pecaron aun; y no dieron crédito a sus maravillas.

33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

Y consumió en muy poco sus días, y sus años apresuradamente.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

Si los mataba, entonces le buscaban; y convertíanse, y buscaban a Dios de mañana.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

Y acordábanse que Dios era su refugio: y el Dios Alto su redentor.

36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

Y lisonjeábanle con su boca; y con su lengua le mentían:

37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

Mas sus corazones no eran rectos con él: ni estuvieron firmes en su concierto.

38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

Mas él, misericordioso perdonaba la maldad, y no los destruyó: y abundó su misericordia para apartar su ira, y no despertó toda su ira.

39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

Y acordóse que eran carne: espíritu que va y no vuelve.

40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

¡Cuántas veces le ensañaron en el desierto, le enojaron en la soledad!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

Y volvieron, y tentaron a Dios: y limitaron al Santo de Israel.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

No se acordaron de su mano: del día que les redimió de angustia;

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

Que había puesto en Egipto sus señales: y sus maravillas en el campo de Soan:

44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

Y había vuelto sus ríos en sangre: y sus corrientes porque no bebiesen:

45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

Había enviado en ellos una mezcla de moscas que los había comido: asimismo ranas que los destruyeron.

46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

Y había dado al pulgón sus frutos: y sus trabajos a la langosta.

47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

Había destruido sus viñas con granizo, y sus higuerales con piedra.

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

Y entregó al pedrisco sus bestias, y sus ganados al fuego.

49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

Había enviado en ellos el furor de su saña: ira y enojo, y angustia, y ángeles malos.

50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

Enderezó el camino a su furor: no detuvo la vida de ellos de la muerte, antes entregó su vida a la mortandad:

51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

E hirió a todo primogénito en Egipto; las primicias de las fuerzas en las tiendas de Cam.

52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

E hizo partir, como hato de ovejas, su pueblo; y llevólos, como a un rebaño, por el desierto.

53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

Y guiólos con seguridad, que no tuvieron miedo; y a sus enemigos cubrió la mar.

54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

Metiólos en los términos de su tierra santa; en este monte, que ganó su mano derecha.

55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

Y echó las naciones de delante de ellos, e hízolas caer en cordel de heredad: e hizo habitar en sus moradas a las tribus de Israel.

56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

Y tentaron, y enojaron al Dios Altísimo; y no guardaron sus testimonios.

57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

Y volviéronse, y rebeláronse como sus padres; volviéronse como arco engañoso.

58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

Y enojáronle con sus altos; y provocáronle a zelo con sus esculturas.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

Oyó Dios, y enojóse; y aborreció en grande manera a Israel.

60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

Por esta causa dejó el tabernáculo de Silo, la tienda en que habitó entre los hombres.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

Y dio en cautividad su fortaleza; y su gloria en mano del enemigo.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

Y entregó a su pueblo a la espada; y airóse contra su heredad.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

A sus mancebos tragó el fuego; y sus vírgenes no fueron loadas.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

Sus sacerdotes cayeron a espada: y sus viudas no lamentaron.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

Y despertóse el Señor, como un dormido: como un valiente, que da voces a causa del vino:

66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

E hirió a sus enemigos detrás: dióles vergüenza perpetua.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

Y aborreció la tienda de José; y no escogió a la tribu de Efraím:

68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

Mas escogió a la tribu de Judá: al monte de Sión, al cual amó.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

Y edificó, como alturas, su santuario: como la tierra, lo acimentó para siempre.

70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

Y eligió a David su siervo: y tomóle de las majadas de las ovejas.

71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

Detrás de las paridas le trajo: para que apacentase a Jacob su pueblo, y a Israel su heredad.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

Y apacentólos con enterez de su corazón: y con las industrias de sus manos los pastoreó.