Psalmien 78

1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

Un salmo (masquil) de Asaf. Escucha, pueblo mío, lo que tengo para enseñarte. Escucha lo que vengo a decirte.

2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

Te enseñaré dichos sabios; y te explicaré misterios del pasado

3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

que he escuchado antes y sobre los cuales he reflexionado. Son historias de nuestros antepasados que han sido transmitidas por generaciones.

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

No las ocultaremos de nuestros hijos. Le contaremos a la siguiente generación sobre las maravillas que Dios ha hecho; sobre su poder y grandes obras.

5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

Él entregó sus leyes a los descendientes de Jacob; dio sus instrucciones al pueblo de Israel. Él ordenó a nuestros padres para que las enseñaran a sus hijos,

6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

a fin de que la siguiente generación—los que aún no habían nacido—entendieran y crecieran para enseñar a sus hijos.

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

De esta forma debían mantener su fe en Dios y no olvidar lo que Dios ha hecho, así como seguir sus mandamientos.

8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

Para que no fueran como sus antepasados, una generación terca y rebelde que carecía de fe y fidelidad.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

Los soldados de Efraín, aunque estaban armados con arcos, huyeron el día de la batalla.

10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

No cumplieron el pacto de Dios, y se negaron a seguir sus leyes.

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

Ignoraronl lo que Dios había hecho, y las maravillas que les había mostrado antes:

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

los milagros que había hecho por sus antepasados en Zoán, en Egipto.

13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

Él dividió el mar en dos y los condujo a través de él, manteniendo las aguas como muros a cada lado.

14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

Él los guiaba con una nube en el día, y de noche con una nube de fuego.

15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

Partió las rocas en el desierto para darle agua abundante a su pueblo. Aguas profundas como el océano.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

¡Él hizo que de las piedras fluyera agua como un río!

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

Pero ellos siguieron pecando contra él, rebelándose contra el Altísimo mientras andaban por el desierto.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

Deliberadamente provocaban a Dios, exigiendo las comidas que tanto anhelaban.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

Insultaron a Dios diciendo: “¿Puede Dios darnos comida aquí en el desierto?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

Si bien puede golpear una roca y hacer que de ellas fluya agua como corrientes de río, ¿puede acaso darnos pan? ¿Puede darnos carne?”

21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

Cuando el Señor oyó esto, se enojó mucho, y el fuego de su enojo se encendió contra los descendientes de Jacob, el pueblo de Israel,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

porque ellos no creyeron en Dios y no confiaron en que podía cuidar de ellos.

23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

Tanto fue su enojo que ordenó a los cielos se abrieran,

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

e hizo llover maná del cielo, dándoles así pan celestial.

25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

Los seres humanos comieron del pan que comen los ángeles. Y les dio más que suficiente.

26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

Luego hizo soplar un viento desde el Este, y por su poder también hizo soplar el viento que viene del Sur.

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

Hizo llover carne como tan abundante como el polvo. Las aves eran muchas, como la arena de la playa.

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

E hizo caer las aves en medio del campamento, y alrededor de sus carpas.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

Y comieron hasta que se saciaron. Les dio la comida que tanto deseaban.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

Pero antes de saciar su apetito, mientras aún masticaban la carne,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

Dios se enojó con ellos e hizo morir a los hombres más fuertes, derribándolos en plena juventud.

32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

A pesar de esto, siguieron pecando. A pesar de los milagros, se negaban a creer en él.

33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

Así que apagó sus vidas vanas, e hizo que terminaran sus años con horror.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

Cuando Dios comenzó a matarlos, volvieron con oraciones a él, arrepentidos de su pecado.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

Se acordaron de que Dios era su roca, que el Dios Altísimo era su salvador.

36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

Entonces lo comenzaron adular de labios para afuera, pero solo mentían.

37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

En sus corazones no eran sinceros y no guardaron el pacto que tenían con él.

38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

Pero por su compasión él perdonó su pecado y no los destruyó. Muchas veces contuvo su enojo y no desató toda su furia.

39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

Dios recordó que eran simples mortales, y que eran como el viento que se va y no regresa.

40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

Cuántas veces se rebelaron contra él en el desierto, causándole tristeza.

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

Una y otra vez provocaron a Dios, causando dolor al Santo de Israel.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

Olvidaron la fuerza con la que él los rescató de sus opresores,

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

haciendo milagros en Egipto, y maravillas en la llanura de Zoán.

44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

Allí convirtió sus ríos y fuentes de agua en sangre, de modo que nadie podía beber de ellos.

45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

Envió moscas para destruirlos, y ranas para que los arruinaran.

46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

Dio sus cultivos a las langostas, y todo el fruto de su trabajo fue devorado por ellas.

47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

Destruyó sus viñedos con granizo, y sus higueras con aguanieve.

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

Dejó su ganado a merced del granizo y sus animales fueron destruidos por relámpagos.

49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

Envió sobre ellos su ira feroz: Rabia, hostilidad y agonía. Por ello envió un grupo de ángeles destructores.

50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

Desató su ira sobre ellos y no los salvó de la muerte, sino que los dejó morir por causa de esta plaga.

51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

Entonces mató al hijo mayor de cada familia en Egipto, todos los que habían sido concebidos como primogénitos en las carpas de Ham.

52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

Pero a su pueblo guió como ovejas, y los condujo como un rebaño en el desierto.

53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

Los llevó a un lugar seguro, y no tuvieron nada que temer. Ahogó a sus enemigos en el mar.

54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

Los llevó hasta la frontera de su tierra santa, a esta tierra montañosa que había conquistado para ellos.

55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

A las naciones infieles las expulsaba a su paso. Dividió la tierra para que la hicieran suya. Estableció las tribus de Israel en sus carpas.

56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

Pero ellos siguieron provocando al Altísimo, siendo rebeldes contra él. No siguieron sus enseñanzas.

57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

Así como sus antiguos padres se alejaron de Dios y fueron infieles a él, tan torcidos como un arco doblado que no sirve.

58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

Provocaron su ira con sus altares paganos y despertaron su celo con sus ídolos.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

Cuando Dios escuchó que adoraban a otros dioses se enfureció y rechazó por completo a Israel.

60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

Entonces abandonó su lugar en Siloé, el Tabernáculo en el que vivía en medio del pueblo.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

Además entregó el arca de su poder, dejando que manos enemigas la tomaran.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

Entregó a su pueblo y permitió que lo masacraran a espada, pues estaba furioso con su pueblo escogido.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

Sus hombres más jóvenes fueron quemados, y las mujeres jóvenes no lograron cantar sus cánticos de bodas.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

Sus sacerdotes fueron asesinados con espadas y sus viudas no pudieron hacer duelo por ellos.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

Entonces el Señor reaccionó como si hubiera despertado del sueño, como un guerrero que se despierta después de embriagarse con vino.

66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

Venció a sus enemigos, atacándolos por la espalda y exponiéndolos a vergüenza eterna.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

Rechazó a los descendientes de José y no elegió más a la tribu de Eraín.

68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

En su lugar eligió a la tribu de Judá y al Monte de Sión, al cual amaba.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

Allí construyó su santuario, tan alto como el cielo, y lo puso allí en esa tierra para que existiera eternamente.

70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

Eligió a su siervo David, tomándolo de entre los rediles de ovejas,

71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

y lo llevó de cuidar ovejas y corderos, a ser un pastor de los descendientes de Jacob, el pueblo especial de Dios: Israel.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

Como un pastor cuidó de ellos con sincera devoción, y los condujo con manos hábiles.