Psalmien 78

1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

Pesem ukovita Asafova. Poslušaj, ljudstvo moje, nauk moj; nagnite uho svoje govoru mojih ust.

2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

V priliki odprem usta svoja; od sebe dam skrivnosti časov nekdanjih,

3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

Kar smo slišali in znali, ko so nam pravili pradedje naši.

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

Prikrivali ne bodemo njih otrokom, naslednjemu rodu, da oznanjajo hvalo Gospodovo in moč njegovo, in čudovita dela njegova, katera je storil.

5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

Ker ustanovil je pričanje v Jakobu in postavil zakon v Izraelu, ko je zapovedal pradedom našim, oznanjati svojim otrokom.

6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

Da vedó, naslednji rod, otroci prihodnji, in vstanejo ter oznanjajo otrokom svojim.

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

Upanje svoje naj stavijo v Boga, in ne pozabijo naj dejanj Boga mogočnega, temuč hranijo naj zapovedi njegove.

8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

In ne bodejo naj kakor njih pradedje, rod trdovraten in uporen; rod, kateri ni popravil srca svojega, in katerega duh ni bil stanoviten proti Bogu mogočnemu,

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

Kakor nasledniki Efrajmovi, kateri oboroženi streljajo z lokom in hrbte obračajo ob času bitve.

10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

Ohranili niso zaveze Božje, in branili so se hoditi po zakonu njegovem,

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

Pozabivši dejanj njegovih, in čudovitih del njegovih, katera jim je bil pokazal.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

Pred pradedi njihovimi je delal čuda, v deželi Egiptovski, na polji Taniškem.

13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

Razklal je bil morje, da jih je prepeljal čez, in postavil je vode, kakor kùp.

14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

In spremljal jih je z oblakom podnevi, in vso noč sè svetlim ognjem.

15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

Razklal je bil skale v puščavi, da bi pijačo pripravil v valovih preobilo.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

Valove je izpeljal iz skale, in vode dol spuščal kakor reke.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

Vendar so dalje grešili še zoper njega, in dražili Najvišjega v sami suhi deželi.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

In izkušajoč Boga mogočnega v srci svojem, térjali so jedi po svojega srca želji.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

In grdo govoreč zoper Boga, rekli so: "Ali bi mogel Bog mogočni napraviti mizo v tej puščavi?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

Glej, tako je udaril skalo, da so tekle vode, in potoki so se udrli, ali bi mogel dati tudi živeža? ali bi pripravil mesa svojemu ljudstvu?"

21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

Zato je Gospod slišal in se razjaril; in ogenj se je bil vnel zoper Jakoba, in jeza je tudi gorela zoper Izraela.

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

Ker niso verovali v Boga, in niso zaupali v blaginjo njegovo.

23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

Dasi je bil zapovedal gornjim oblakom zgoraj in odprl vrata nebeška,

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

In dežil nad nje máno za jed in dajal žito nebeško;

25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

Kruh najmočnejših je jedel vsak; popotnico jim je pošiljal do sitega.

26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

Zagnal je sever na nebesih, in z močjo svojo pripeljal jug.

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

Ko je dežil nad nje meso kakor prah, in kakor morski pések tiče krilate;

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

Metal jih je med šatore, okolo prebivališč svojih.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

In jedli so in bili so nasiteni močno, in česar so poželeli, prinesel jim je.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

Še niso bili iznebili se poželenja svojega, še je bila jed njih v njihovih ustih;

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

Ko je jeza Božja goreča proti njim morila med najmočnejimi iz med njih in pokončavala mladeniče Izraelske.

32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

Po vsem tem so še grešili in niso verovali zavoljo čudovitih dél njegovih.

33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

Zatorej je pogubljal v ničemurnosti njih dní, in njih leta v strahu.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

Ko jih je pobijal, ako so popraševali po njem in izpreobrnivši se zjutraj iskali Boga mogočnega,

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

Spomnivši se, da je bil Bog njih skala in Bog mogočni najvišji njih rešnik;

36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

Če tudi so ga hoteli varati z usti svojimi, in so z jezikom svojim lagali se njemu,

37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

In srce njihovo ni bilo obrneno proti njemu, in niso bili stanovitni v zavezi njegovi:

38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

Vendar je on usmiljen opíral krivico, tako da jih ni pogubil; in odvračal je svoj srd obilo, in ní vnemal vse jeze svoje,

39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

Spomnivši se, da so meso, veter, ki gre in se ne vrne.

40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

Kolikokrat so ga razdražili v puščavi; žalili so ga v samoti!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

Ki so hitro izkušali Boga mogočnega, in žalili Svetega Izraelovega.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

Ne spomnivši se roke njegove, dné, ko jih je bil otél sovražnika.

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

Ko je v Egiptu delal znamenja svoja, in čuda svoja na polji Taniškem.

44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

Ko je v kri izpremenil njih potoke, in reke njih, da bi ne mogli piti.

45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

Izpustil je nad njé živali krdelo, da bi jih pokončalo, in žabe, da jih uničijo.

46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

In dal je njih sad murnu in kobilici njih delo.

47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

Pobil je s točo njih trte in smokve njih z ognjem, ki je pokončal vse, kamor je prišel.

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

Dal je tudi isti toči njih živali, in njih čede žarjavici ognjeni.

49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

Izpustil je nad nje jeze svoje žar, srd in nevoljo in stisko, pošiljajoč oznanovalce nesreče.

50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

Pretehtal je k jezi svoji pot, smrti ni ubranil njih življenja; in živali njih izročil je kugi.

51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

In udaril je vse prvorojeno v Egiptu; prvino moči v šatorih Kamovih.

52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

In prepeljal je kakor ovce ljudstvo svoje, in vodil jih je kakor čede po puščavi.

53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

In peljal jih je varno tako, da se niso bali, potem ko je bilo morje pokrilo njih sovražnike.

54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

Pripeljal jih je do meje svetosti svoje, gore té, katero je pridobila desnica njegova.

55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

Izgnal je izpred njih obličja narode in storil, da so pripali vrvi posesti in prebivali so v njih šatorih Izraelovi rodovi.

56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

Vendar so izkušali in razdražili Boga najvišjega, in pričanj njegovih niso se držali.

57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

Temuč obrnili so se ter ravnali izdajalsko, kakor njih pradedje; obrnili so se kakor lok goljufen,

58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

Ker dražili so ga z višinami svojimi in svojimi maliki, do ljubosumnosti so ga razvneli.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

Slišal je Bog in se razsrdil, in zavrgel je silno Izraela.

60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

Tako, da je zapustivši prebivališče v Silu, šator, katerega je bil postavil med ljudmi,

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

Dal v sužnjost svojo moč, in slavo svojo sovražniku v pest.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

In izročil je meču ljudstvo svoje, ker se je bil razsrdil zoper posestvo svoje.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

Ogenj je pokončal mladeniče njegove, in device njegove niso se hvalile.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

Duhovniki njegovi padli so pod mečem, in vdove njegove niso jokale.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

Potem se je zbudil Gospod, kakor da bi bil spal, kakor korenjak, pojoč po vinu.

66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

In udaril je sovražnike svoje nazaj; sramoto večno jim je naložil.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

Slednjič je zavrgel šator Jožefov in rodú Efrajmovega ni izvolil.

68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

Izvolil pa je rod Judov, goro Sijonsko, da bi jo ljubil.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

Zidal je enako najvišjim gradovom svetišče svoje, namreč v deželi, katero je utrdil.

70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

In izvolil je Davida hlapca svojega, in vzel ga iz ograje čede,

71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

Peljal ga je od doječih, da bi pasel Jakoba, ljudstvo svoje in Izraela, posestvo svoje,

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

Kateri jih je pasel po poštenosti srca svojega, in vodil jih je z najvišjo razumnostjo svojih rok.