Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Pazljivo prisluhni, oh moje ljudstvo, k moji postavi, nagni svoja ušesa k besedam iz mojih ust.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Svoja usta bom odprl v prispodobi, izrekel bom temne govore od davnine,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
ki smo jih slišali in poznali in so nam jih naši očetje povedali.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Ne bomo jih skrili pred njihovimi otroki, prikazujoč prihajajočemu rodu Gospodove hvalnice in njegovo moč ter njegova čudovita dela, ki jih je storil.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Kajti osnoval je pričevanje v Jakobu in določil postavo v Izraelu, ki jo je zapovedal našim očetom, da bi jo lahko naredili znano svojim otrokom,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
da bi jih prihajajoči rod lahko spoznal, celó otroci, ki naj bi bili rojeni, ki naj bi vstali in jih oznanili svojim otrokom,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
da bi svoje upanje lahko usmerili v Boga in ne bi pozabili Božjih del, temveč bi se držali njegovih zapovedi
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
in bi ne bili kakor njihovi očetje, trmoglav in uporen rod, rod, ki svojega srca ni pravilno postavil in čigar duh z Bogom ni bil neomajen.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Efrájimovi otroci, ki so bili oboroženi in nosili loke, so se na dan bitke obrnili nazaj.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Niso ohranjali Božje zaveze in odklanjali so se ravnati po njegovi postavi
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
in pozabili so njegova dela in njegove čudeže, ki jim jih je pokazal.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Čudovite stvari je storil v očeh njihovih očetov v egiptovski deželi, na polju Coana.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Razdelil je morje, jih pripravil, da so prešli skozenj in storil je, da so vode stale kakor kup.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Tudi podnevi jih je vodil z oblakom in vso noč z ognjeno svetlobo.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Razklal je skale v divjini in jim dal piti kakor iz velikih globin.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Tudi vodne tokove je privedel iz skale in storil, da so vode tekle kakor reke.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
V divjini pa so še bolj grešili zoper njega z izzivanjem Najvišjega.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
V svojem srcu so skušali Boga z zahtevanjem jedi za svoje poželenje.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Da, govorili so zoper Boga; rekli so: »Ali Bog lahko oskrbi mizo v divjini?«
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Glej, udaril je skalo, da so pridrle vode in vodotoki so preplavili, ali lahko da tudi kruh? Ali za svoje ljudstvo lahko priskrbi meso?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Torej Gospod je to slišal in je bil ogorčen, tako je bil zoper Jakoba vžgan ogenj in tudi jeza je prišla zoper Izrael,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
ker niso verovali v Boga in niso zaupali v njegovo rešitev duš,
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
čeprav je zapovedal oblakom od zgoraj in odprl vrata nebes
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
in je nanje deževal mano za jed ter jim dajal od nebeškega žita.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Človek je jedel hrano angelov. Poslal jim je mesa do sitosti.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Vzhodniku je velel, da zapiha na nebu in s svojo močjo je privedel južni veter.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Prav tako je nanje deževal meso kakor prah in operjeno perjad podobno kakor morski pesek.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Dopustil jim je pasti v sredo njihovega tabora, okoli njihovih prebivališč.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Tako so jedli in bili popolnoma nasičeni, kajti izročil jim je njihovo lastno željo;
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
niso bili odvrnjeni od svoje želje. Vendar ko je bila njihova jed še v njihovih ustih,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
je nadnje prišel Božji bes in pokončal najdebelejše izmed njih in z udarcem zrušil izbrane Izraelove ljudi.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Kajti vsi ti so še vedno grešili in niso verovali zaradi njegovih čudovitih del.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Zato je njihove dneve použil v ničevosti in njihova leta v muki.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Ko jih je ubijal, potem so ga iskali in vrnili so se ter zgodaj poizvedovali za Bogom.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Spomnili so se, da je bil Bog njihova skala in vzvišeni Bog njihov odkupitelj.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Kljub temu so se mu prilizovali s svojimi usti in mu lagali s svojimi jeziki.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Kajti njihovo srce ni bilo popolnoma z njim niti niso bili neomajni v njegovi zavezi.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Toda on, ki je poln sočutja, je odpustil njihovo krivičnost in jih ni uničil. Da, svojo jezo je pogosto obrnil proč in ni razvnel vsega svojega besa.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Kajti spomnil se je, da so bili samo meso, veter, ki premine in ne prihaja ponovno.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Kako pogosto so ga dražili v divjini in ga žalostili v puščavi!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Da, obrnili so se nazaj in skušali Boga in omejevali Svetega Izraelovega.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Niso se spomnili njegove roke niti dneva, ko jih je osvobodil pred sovražnikom.
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Kako je v Egiptu izvršil svoja znamenja in svoje čudeže na polju Coana
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
in njihove reke spremenil v kri in njihove potoke, da niso mogli piti.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Mednje je poslal številne vrste muh, ki so jih požirale in žabe, ki so jih uničevale.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Tudi njihov prirastek je dal gosenici in njihov trud leteči kobilici.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Njihove trte je uničil s točo in njihove egiptovske smokve z zmrzaljo.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Tudi njihovo živino je predal toči in njihove trope vročim strelam.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
S pošiljanjem zlih angelov mednje je nanje vrgel okrutnost svoje jeze, bes, ogorčenost in stisko.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Pripravil je pot svoji jezi, njihovi duši ni prizanesel pred smrtjo, temveč je njihovo življenje odstopil kužni bolezni
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
in udaril vsakega prvorojenca v Egiptu, njihovo glavno moč v Hamovih šotorih.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Toda svojemu lastnemu ljudstvu je storil, da gredo naprej kakor ovce in po divjini jih je usmerjal kakor trop.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Vodil jih je varno, tako da se niso bali, toda njihove sovražnike je preplavilo morje.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Privedel jih je do meje svojega svetišča, celo k tej gori, ki jo je pridobila njegova desnica.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Pred njimi je spodil tudi pogane in jim z mejno črto razdelil dediščino in Izraelovim rodovom storil, da prebivajo v svojih šotorih.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Kljub temu so skušali in dražili najvišjega Boga in se niso držali njegovih pričevanj,
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
temveč so se obrnili nazaj in postopali nezvesto kakor njihovi očetje. Obrnjeni so bili na stran kakor varljiv lok.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Kajti s svojimi visokimi mesti so ga dražili do jeze in s svojimi rezanimi podobami so ga pripravili do ljubosumnosti.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Ko je Bog to slišal, je bil ogorčen in silno preziral Izraela,
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
tako da je zapustil bivališče v Šilu, šotorsko svetišče, ki ga je postavil med ljudmi
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
in svojo moč izročil v ujetništvo in svojo slavo v sovražnikovo roko.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Svoje ljudstvo je izročil meču in ogorčen je bil nad svojo dediščino.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Ogenj je použil njihove mladeniče in njihove mladenke niso bile omožene.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Njihovi duhovniki so padli pod mečem in njihove vdove niso pripravile objokovanja.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Potem se je Gospod prebudil kakor iz spanja in kakor mogočen človek, ki vzklika zaradi vina.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Svoje sovražnike je udaril v njihove zadnje dele. Postavil jih je v neprestano grajo.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Poleg tega je odklonil Jožefovo šotorsko svetišče in ni izbral Efrájimovega rodu,
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
temveč je izbral Judov rod, goro Sion, ki jo je ljubil.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Svoje svetišče je zgradil kakor visoke palače, kakor zemljo, ki jo je utrdil na veke.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Poleg tega je izbral svojega služabnika Davida in ga vzel od ovčjih staj.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Od sledenja brejim ovcam z mladiči ga je privedel, da pase Jakoba, njegovo ljudstvo in Izraela, njegovo dediščino.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Tako jih je hranil glede na neokrnjenost svojega srca in jih usmerjal s spretnostjo svojih rok.
