Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Escutae a minha lei, povo meu: inclinae os vossos ouvidos ás palavras da minha bocca.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Abrirei a minha bocca n'uma parabola; fallarei enigmas da antiguidade.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
As quaes temos ouvido e sabido, e nossos paes nol-as teem contado.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Não as encobriremos aos seus filhos, mostrando á geração futura os louvores do Senhor, assim como a sua força e as maravilhas que fez.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Porque elle estabeleceu um testemunho em Jacob, e poz uma lei em Israel, a qual deu aos nossos paes para que a fizessem conhecer a seus filhos.
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Para que a geração vindoura a soubesse, os filhos que nascessem, os quaes se levantassem e a contassem a seus filhos.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Para que pozessem em Deus a sua esperança, e se não esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
E não fossem como seus paes, geração contumaz e rebelde, geração que não regeu o seu coração, e cujo espirito não foi fiel com Deus
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Os filhos de Ephraim, armados e trazendo arcos, viraram costas no dia da peleja.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Não guardaram o concerto de Deus, e recusaram andar na sua lei.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
E esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Maravilhas que elle fez á vista de seus paes na terra do Egypto, no campo de Zoan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Dividiu o mar, e os fez passar por elle; fez com que as aguas parassem como n'um montão.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
De dia os guiou por uma nuvem, e toda a noite por uma luz de fogo.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Fendeu as penhas no deserto; e deu-lhes de beber como de grandes abysmos.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Fez sair fontes da rocha, e fez correr as aguas como rios.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
E ainda proseguiram em peccar contra elle, provocando ao Altissimo na solidão.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
E tentaram a Deus nos seus corações, pedindo carne para o seu appetite.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
E fallaram contra Deus, e disseram: Acaso pode Deus preparar-nos uma mesa no deserto?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Eis que feriu a penha, e aguas correram d'ella; rebentaram ribeiros em abundancia: poderá tambem dar-nos pão, ou preparar carne para o seu povo?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Pelo que o Senhor os ouviu, e se indignou: e accendeu um fogo contra Jacob, e furor tambem subiu contra Israel;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Porquanto não creram em Deus, nem confiaram na sua salvação:
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Ainda que mandara ás altas nuvens, e abriu as portas dos céus,
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
E chovera sobre elles o manná para comerem, e lhes dera do trigo do céu.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
O homem comeu o pão dos anjos; elle lhes mandou comida a fartar.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Fez ventar o vento do oriente nos céus, e o trouxe do sul com a sua força.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
E choveu sobre elles carne como pó, e aves d'azas como a areia do mar.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
E as fez cair no meio do seu arraial, ao redor de suas habitações.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Então comeram e se fartaram bem; pois lhes cumpriu o seu desejo.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Não refreiaram o seu appetite. Ainda lhes estava a comida na bocca,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
Quando a ira de Deus desceu sobre elles, e matou os mais gordos d'elles, e feriu os escolhidos d'Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Com tudo isto ainda peccaram, e não deram credito ás suas maravilhas.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Pelo que consumiu os seus dias na vaidade e os seus annos na angustia.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Quando os matava, então o procuravam; e voltavam, e de madrugada buscavam a Deus.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
E se lembravam de que Deus era a sua rocha, e o Deus Altissimo o seu Redemptor.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Todavia lisongeavam-n'o com a bocca, e com a lingua lhe mentiam.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Porque o seu coração não era recto para com elle, nem foram fieis no seu concerto.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Porém elle, que é misericordioso, perdoou a sua iniquidade: e não os destruiu, antes muitas vezes desviou d'elles o seu furor, e não despertou toda a sua ira
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Porque se lembrou de que eram de carne, vento que vae e não torna.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Quantas vezes o provocaram no deserto, e o molestaram na solidão!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Voltaram atraz, e tentaram a Deus; e limitaram o Sancto d'Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Não se lembraram da sua mão, nem do dia em que os livrou do adversario:
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Como obrou os seus signaes no Egypto, e as suas maravilhas no campo de Zoan;
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
E converteu os seus rios em sangue, e as suas correntes, para que não podessem beber.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Enviou entre elles enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruiram.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Deu tambem ao pulgão a sua novidade, e o seu trabalho aos gafanhotos.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sycomoros com pedrisco.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Tambem entregou o seu gado á saraiva, e os seus rebanhos ás brazas ardentes.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Lançou sobre elles o ardor da sua ira, furor, indignação, e angustia, mandando maus anjos contra elles.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Preparou caminho á sua ira; não retirou as suas almas da morte, mas entregou á pestilencia as suas vidas.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
E feriu a todo o primogenito no Egypto, primicias da sua força nas tendas de Cão.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Mas fez com que o seu povo saisse como ovelhas, e os guiou pelo deserto como um rebanho.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
E os guiou com segurança, que não temeram; mas o mar cobriu os seus inimigos.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
E o trouxe até ao termo do seu sanctuario, até este monte que a sua dextra adquiriu.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
E expulsou as nações de diante d'elles, e as partiu em herança por linha, e fez habitar em suas tendas as tribus d'Israel.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Comtudo tentaram e provocaram o Deus altissimo, e não guardaram os seus testemunhos.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Mas retiraram-se para traz, e portaram-se infielmente como seus paes: viraram-se como um arco enganoso.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Pois o provocaram á ira com os seus altos, e moveram o seu zelo com as suas imagens de esculptura.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Deus ouviu isto e se indignou; e aborreceu a Israel em grande maneira.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Pelo que desamparou o tabernaculo em Silo, a tenda que estabeleceu entre os homens.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
E deu a sua força ao captiveiro; e a sua gloria á mão do inimigo.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
E entregou o seu povo á espada; e se enfureceu contra a sua herança.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
O fogo consumiu os seus mancebos, e as suas donzellas não foram dadas em casamento.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Os seus sacerdotes cairam á espada, e as suas viuvas não fizeram lamentação.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Então o Senhor despertou, como quem acaba de dormir, como um valente que se alegra com o vinho.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
E feriu os seus adversarios por detraz, e pôl-os em perpetuo desprezo.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Além d'isto, recusou o tabernaculo de José, e não elegeu a tribu d'Ephraim.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Antes elegeu a tribu de Judah; o monte de Sião, que elle amava.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
E edificou o seu sanctuario como altos palacios, como a terra que fundou para sempre.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Tambem elegeu a David seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas:
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
E o tirou do cuidado das que se achavam prenhes; para apascentar a Jacob, seu povo, e a Israel, sua herança.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Assim os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou pela industria de suas mãos.
