Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Pieśń wyuczająca podana Asafowi. Słuchaj, ludu mój! zakonu mego; nakłońcież uszów swych do słów ust moich.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Otworzę w podobieństwie usta moje, a będę opowiadał przypowiastki starodawne.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Cośmy słyszeli, i poznali, i co nam ojcowie nasi opowiadali.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Nie zataimy tego przed synami ich, którzy przyszłym potomkom swoim opowiadać będą chwały Pańskie, i moc jego, i cuda jego, które uczynił.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Bo wzbudził świadectwo w Jakóbie, a zakon wydał w Izraelu; przykazał ojcom naszym, aby to do wiadomości podawali synom swoim,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Aby poznał wiek potomny, synowie, którzy się narodzić mieli, a oni zaś powstawszy, aby to opowiadali synom swoim;
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Aby pokładali w Bogu nadzieję swoję, a nie zapominali na sprawy Boże, ale strzegli przykazań jego;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Aby się nie stali jako ojcowie ich narodem odpornym i nieposłusznym, narodem, który nie wygotował serca swego, aby był wierny Bogu duch jego.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Albo jako synowie Efraimowi zbrojni, którzy, choć umieli z łuku strzelać, wszakże w dzień wojny tył podali.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Bo nie przestrzegali przymierza Bożego, a według zakonu jego zbraniali się chodzić.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Zapomnieli na sprawy jego, i na dziwne dzieła jego, które im pokazywał.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Przed ojcami ich czynił cuda w ziemi Egipskiej, na polu Soan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Rozdzielił morze, i przeprowadził ich, i sprawił, że stanęły wody jako kupa.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Prowadził ich w obłoku we dnie, a każdej nocy w jasnym ogniu.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Rozszczepił skały na puszczy, a napoił ich, jako z przepaści wielkich.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Wywiódł strumienie ze skały, a uczynił, że wody ciekły jako rzeki.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
A wszakże oni przyczynili grzechów przeciwko niemu, a wzruszyli Najwyższego na puszczy do gniewu;
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
I kusili Boga w sercu swem, żądając pokarmu według lubości swojej.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
A mówili przeciwko Bogu temi słowy: Izali może Bóg zgotować stół na tej puszczy?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Oto uderzył w skałę, a wypłynęły wody, i rzeki wezbrały; izali też będzie mógł dać chleb? Izali nagotuje mięsa ludowi swemu?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Przetoż usłyszawszy to Pan, rozgniewał się, a ogień się zapalił przeciw Jakóbowi, także i popędliwość powstała przeciw Izraelowi;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Przeto, iż nie wierzyli Bogu, a nie mieli nadziei w zbawieniu jego.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Choć był rozkazał obłokom z góry, i forty niebieskie otworzył.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
I spuścił im jako deszcz mannę ku pokarmowi, a pszenicę niebieską dał im.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Chleb mocarzów jadł człowiek, a zesłał im pokarmów do sytości.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Obrócił wiatr ze wschodu na powietrzu, a przywiódł mocą swą wiatr z południa;
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
I spuścił na nich mięso jako proch, i ptastwo skrzydlate jako piasek morski;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Spuścił je w pośród obozu ich, wszędy około namiotów ich.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
I jedli, a nasyceni byli hojnie, i dał im, czego żądali.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
A gdy jeszcze nie wypełnili żądości swej, gdy jeszcze pokarm był w ustach ich:
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
Tedy zapalczywość Boża przypadła na nich, i pobił tłustych ich, a przedniejszych z Izraela poraził.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Ale w tem wszystkiem jeszcze grzeszyli, i nie wierzyli cudom jego;
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Przetoż sprawił, że marnie dokonali dni swoich, i lat swoich w strachu.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Gdy ich tracił, jeźliże go szukali, i nawracali się, a szukali z rana Boga,
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Przypominając sobie, iż Bóg był skałą ich, a Bóg najwyższy odkupicielem ich:
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
(Aczkolwiek pochlebiali mu usty swemi, i językiem swoim kłamali mu;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
A serce ich nie było szczere przed nim, ani wiernymi byli w przymierzu jego.)
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
On jednak będąc miłosierny odpuszczał nieprawości ich, a nie zatracał ich, ale częstokroć odwracał gniew swój, a nie pobudzał wszystkiego gniewu swego;
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Bo pamiętał, że są ciałem, wiatrem, który odchodzi, a nie wraca się zaś.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Jako go często draźnili na puszczy, i do boleści przywodzili na pustyniach?
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Bo coraz kusili Boga, a Świętemu Izraelskiemu granice zamierzali.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Nie pamiętali na rękę jego, i na on dzień, w który ich wybawił z utrapienia;
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Gdy czynił w Egipcie znaki swoje, a cuda swe na polu Soan;
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Gdy obrócił w krew rzeki ich, i strumienie ich, tak, że z nich pić nie mogli.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Przepuścił na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich gubiły:
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
I dał chrząszczom urodzaje ich, a prace ich szarańczy.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Potłukł gradem szczepy ich, a drzewa leśnych fig ich gradem lodowym.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
I podał gradowi bydło ich, a majętność ich węglu ognistemu.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Posłał na nich gniew zapalczywości swojej, popędliwość, i rozgniewanie, i uciśnienie, przypuściwszy na nich aniołów złych.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Wyprostował ścieżkę gniewowi swemu, nie zachował od śmierci duszy ich, i na bydło ich powietrze dopuścił;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
I pobił wszystko pierworodztwo w Egipcie, pierwiastki mocy ich w przybytkach Chamowych;
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Ale jako owce wyprowadził lud swój, a wodził ich jako stada po puszczy.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Wodził ich w bezpieczeństwie, tak, że się nie lękali, (a nieprzyjaciół ich okryło morze, )
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Aż ich przywiódł do świętej granicy swojej, na onę górę, której nabyła prawica jego.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
I wyrzucił przed twarzą ich narody, i sprawił, że im przyszły na sznur dziedzictwa ich, ażeby mieszkały w przybytkach ich pokolenia Izraelskie.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
A wszakże przecież kusili i draźnili Boga najwyższego, a świadectwa jego nie strzegli.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Ale się odwrócili, i przewrotnie się obchodzili, jako i ojcowie ich; wywrócili się jako łuk omylny.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Bo go wzruszyli do gniewu wyżynami swemi, a rytemi bałwanami swemi pobudzili go do zapalczywości.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Co słysząc Bóg rozgniewał się, i zbrzydził sobie bardzo Izraela,
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Tak, że opuściwszy przybytek w Sylo, namiot, który postawił między ludźmi,
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Podał w niewolę moc swoję, i sławę swoję w ręce nieprzyjacielskie.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Dał pod miecz lud swój, a na dziedzictwo swoje rozgniewał się.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Młodzieńców jego ogień pożarł, a panienki jego nie były uczczone.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Kapłani jego od miecza polegli, a wdowy jego nie płakały.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Lecz potem ocucił się Pan jako ze snu, jako mocarz wykrzykający od wina.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
I zaraził nieprzyjaciół swoich na pośladkach, a na wieczną hańbę podał ich.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Ale choć wzgardził namiotem Józefowym, a pokolenia Efraimowego nie obrał,
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Wszakże obrał pokolenie Judowe, i górę Syon, którą umiłował.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
I wystawił sobie jako pałac wysoki świątnicę swoję, jako ziemię, którą ugruntował na wieki.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
I obrał Dawida sługę swego, wziąwszy go z obór owczych;
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Gdy chodził za owcami kotnemi, przyprowadził go, aby pasł Jakóba, lud jego, i Izraela, dziedzictwo jego;
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Który ich pasł w szczerości serca swego, a w roztropności rąk swoich prowadził ich.
