Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Ein song til lærdom av Asaf. Lyd, mitt folk, på læra mi, legg øyra til det munnen min talar!
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Eg vil opna min munn med fyndord, eg vil lata gåtor frå gamall tid strøyma ut.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Det me hev høyrt og veit, og det våre feder hev fortalt oss,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
det vil me ikkje dylja for deira born, men fortelja Herrens pris for den komande ætti, og hans styrke og hans under, som han hev gjort.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Han hev sett upp eit vitnemål i Jakob, og ei lov hev han lagt i Israel, som han baud våre feder, til å kunngjera deim for borni,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
so den komande ætti, dei born som skulde verta fødde, kunde kjenna deim, at dei kunde koma fram og fortelja um deim til sine born,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
og setja si von til Gud, og ikkje gløyma Guds verk, men taka vare på hans bodord,
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
og ikkje vera som deira feder, ei tver og tråssug ætt, ei ætt som ikkje gjorde sitt hjarta fast, og som i si ånd ikkje var trufast mot Gud.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Efraims born, dei væpna bogeskyttarar, dei snudde på stridsdagen.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Dei heldt ikkje Guds pakt og vilde ikkje ferdast i hans lov.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Og dei gløymde hans storverk og hans under som han hadde synt deim.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
For deira feder hadde han gjort under i Egyptarlandet på Soans mark.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Han kløyvde havet og let deim ganga igjenom, og let vatnet standa som ein haug.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Og han leidde deim med skyi um dagen, og heile natti ved elds ljos.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Han kløyvde berg i øydemarki og let deim drikka som av store vatsdjup.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Og han let bekkjer koma or fjellet og fekk vatn til å renna ned som elvar.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Men dei heldt endå på og synda imot honom, og var tråssuge mot den Høgste i øydemarki.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
Og dei freista Gud i sitt hjarta, so dei kravde mat for si lyst.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Og dei tala imot Gud, dei sagde: «Kann vel Gud duka bord i øydemarki?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Sjå, han slo i berg, so vatn rann ut, og bekkjer fløymde. Tru han og kann gjeva brød, eller koma med kjøt til sitt folk?»
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Difor, då Herren høyrde det, vart han harm, og eld loga upp mot Jakob, og vreide reiste seg mot Israel;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
for dei trudde ikkje på Gud og leit ikkje på hans frelsa.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Og han gav skyerne ovantil, og himmelportarne let han upp.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
Og han let manna regna yver deim til føda, og himmelkorn gav han deim.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Englebrød fekk menneskje eta, nista sende han deim til mette.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Han let austanvinden fara ut i himmelen, og han førde sunnanvinden fram ved si magt.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Og han let kjøt regna yver deim som dust, og fljugande fuglar som havsens sand,
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
og han let deim falla ned midt i deira læger, kringum deira bustader.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Og dei åt og vart ovleg mette, og det dei hadde hug på, let han deim få.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Dei var ikkje komne burt frå si lyst, endå hadde dei maten i munnen,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
då steig Guds vreide upp imot deim, og han drap deira sterke menner hjå deim, og Israels ungdomar slo han ned.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Med alt dette synda dei endå, og dei trudde ikkje på hans under.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Og han let deira dagar kverva i fåfengd, og deira år i rædsla.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Når han slo deim ned, då spurde dei etter honom, og vende um og søkte Gud,
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
og kom i hug at Gud var deira berg og den høgste Gud var deira atterløysar.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Men dei gjølte for honom med sin munn, og laug for honom med si tunga.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Og deira hjarta hekk ikkje fast ved honom, og dei var ikkje true mot hans pakt.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Men han er miskunnsam, han forlet skuld og tyner ikkje, og mange gonger let han sin vreide venda um, og han vakte ikkje heile sin harm.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Og han kom i hug at dei var kjøt, ein andepust som kverv og ikkje kjem att.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Kor ofte dei tråssa honom i øydemarki og gjorde honom sorg i audni!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Og dei freista atter Gud og krenkte Israels Heilage.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Dei kom ikkje handi hans i hug, eller den dagen då han fria deim frå fienden,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
då han gjorde sine teikn i Egyptarland, og sine undergjerningar på Soans mark.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Og han gjorde deira elvar til blod, og sine rennande vatn kunde dei ikkje drikka.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Han sende imot deim flugesvermar som åt deim upp, og froskar som tynte deim.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Og han gav deira grøda til gnagaren og deira arbeid til grashoppen.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Han slo deira vintre ned med hagl og deira morbærtre med haglsteinar.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Og han gav deira fe til haglet og deira hjorder til eldingarne.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Han sende på deim sin brennande vreide, sinne og harm og trengsla, ei sending av uferds-englar.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Han braut veg for sin vreide, han sparde ikkje deira sjæl for dauden, og deira liv gav han til sotti.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Og han slo alle fyrstefødde i Egyptarland, fyrstegrøda av dei sterke i Khams tjeld.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Og han let sitt folk fara av stad som sauer, og førde deim som ei hjord i øydemarki.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Og han leidde deim trygt, og dei ræddast ikkje, men havet løynde deira fiendar.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Og han førde deim til sitt heilage landmerke, det fjell som hans høgre hand hadde vunne.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Og han dreiv ut heidningar for deim, og let deira land falla til deim som arv, og let Israels ætter bu i deira tjeld.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Men dei freista Gud, den Høgste, og tråssa honom, og hans vitnemål agta dei ikkje på.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Og dei veik av og var utrugne som deira feder, dei vende um som ein veik boge.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Dei harma honom med sine haugar og eggja honom med sine avgudar.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Gud høyrde det og vart vreid, og han vart svært leid av Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Og han gjekk burt frå sin bustad i Silo, det tjeld han hadde slege upp millom menneskje.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Og han let sin styrke verta førd burt som fange, og gav si æra i fiendehand.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Og han gav sitt folk til sverdet, og på sin arv harmast han.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Eld åt deira unge menner, og deira møyar fekk ingen bruresong.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Deira prestar fall for sverdet, og deira enkjor fekk ikkje syrgja
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Då vakna Herren som ein sovande, som ei kjempa frå rus av vin.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Og han slo sine fiendar attende, og han førde yver deim æveleg skam.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Og han støytte burt Josefs tjeld, og Efraims ætt valde han ikkje ut.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Men han valde Judas ætt, Sions fjell som han elska.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Og han bygde sin heilagdom som høge fjell, liksom jordi som han hev grunnfest til æveleg tid.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Og han valde ut David, sin tenar, og tok honom frå sauegrindarne.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Han førde honom frå lambsauerne som han fylgde, til å gjæta Jakob, sitt folk, og Israel, sin arv.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Og han gjætte deim etter sitt ærlege hjarta, og med si kloke hand leidde han deim.
