Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
En læresalme av Asaf. Lytt, mitt folk, til min lære, bøi eders ører til min munns ord!
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Jeg vil oplate min munn med tankesprog, jeg vil la utstrømme gåtefulle ord fra fordums tid.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Det vi har hørt og vet, og det våre fedre har fortalt oss,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
det vil vi ikke dølge for deres barn, men for den kommende slekt fortelle Herrens pris og hans styrke og de undergjerninger som han har gjort.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Han har reist et vidnesbyrd i Jakob og satt en lov i Israel, som han bød våre fedre å kunngjøre sine barn,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
forat den kommende slekt, de barn som skulde fødes, kunde kjenne dem, kunde stå frem og fortelle dem for sine barn
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
og sette sitt håp til Gud og ikke glemme Guds gjerninger, men holde hans bud
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
og ikke være som deres fedre, en opsetsig og gjenstridig slekt, en slekt som ikke gjorde sitt hjerte fast, og hvis ånd ikke var trofast mot Gud.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Efra'ims barn, de rustede bueskyttere, vendte om på stridens dag.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
De holdt ikke Guds pakt og vilde ikke vandre i hans lov,
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
og de glemte hans store gjerninger og de under som han hadde latt dem se.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
For deres fedres øine hadde han gjort under i Egyptens land, på Soans mark.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Han kløvde havet og lot dem gå gjennem det og lot vannet stå som en dynge.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Og han ledet dem ved skyen om dagen og hele natten ved ildens lys.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Han kløvde klipper i ørkenen og gav dem å drikke som av store vanndyp.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Og han lot bekker gå ut av klippen og vann flyte ned som strømmer.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Men de blev ennu ved å synde mot ham, å være gjenstridige mot den Høieste i ørkenen.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
Og de fristet Gud i sitt hjerte, så de krevde mat efter sin lyst.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Og de talte mot Gud, de sa: Kan vel Gud dekke bord i ørkenen?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Se, han har slått klippen så det fløt ut vann, og bekker strømmet over; mon han også kan gi brød, eller kan han komme med kjøtt til sitt folk?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Derfor, da Herren hørte det, harmedes han, og ild optendtes mot Jakob, og vrede reiste sig mot Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
fordi de ikke trodde på Gud og ikke stolte på hans frelse.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Og han gav skyene der oppe befaling og åpnet himmelens porter.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
Og han lot manna regne over dem til føde og gav dem himmelkorn.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Englebrød åt enhver; han sendte dem næring til mette.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Han lot østenvinden fare ut i himmelen og førte sønnenvinden frem ved sin styrke.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Og han lot kjøtt regne ned over dem som støv og vingede fugler som havets sand,
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
og han lot dem falle ned midt i deres leir, rundt omkring deres boliger.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Og de åt og blev såre mette, og det de lystet efter, gav han dem.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
De hadde ennu ikke latt fare det de lystet efter, ennu var deres mat i deres munn,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
da reiste Guds vrede sig mot dem, og han herjet blandt deres kraftfulle menn, og Israels unge menn slo han ned.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Med alt dette syndet de enda og trodde ikke på hans undergjerninger.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Derfor lot han deres dager svinne bort i tomhet og deres år i forskrekkelse.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Når han herjet blandt dem, da spurte de efter ham og vendte om og søkte Gud
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
og kom i hu at Gud var deres klippe, og den høieste Gud deres gjenløser.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Men de smigret for ham med sin munn og løi for ham med sin tunge.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Og deres hjerte hang ikke fast ved ham, og de var ikke tro mot hans pakt.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Men han, han er miskunnelig, han tilgir misgjerning og forderver ikke; mange ganger lot han sin vrede vende om og lot ikke all sin harme bryte frem.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Og han kom i hu at de var kjød, et åndepust som farer avsted og ikke kommer tilbake.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Hvor titt var de ikke gjenstridige mot ham i ørkenen, gjorde ham sorg på de øde steder!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Og de fristet Gud på ny og krenket Israels Hellige.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
De kom ikke hans hånd i hu den dag han forløste dem fra fienden,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
han som gjorde sine tegn i Egypten og sine under på Soans mark.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Han gjorde deres elver til blod, og sine rinnende vann kunde de ikke drikke.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Han sendte imot dem fluesvermer som fortærte dem, og frosk som fordervet dem.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Og han gav gnageren deres grøde og gresshoppen deres høst.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Han slo deres vintrær ned med hagl og deres morbærtrær med haglstener.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Og han overgav deres fe til haglet og deres hjorder til ildsluer.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Han slapp sin brennende vrede løs mot dem, harme og forbitrelse og trengsel, en sending av ulykkes-bud.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Han brøt vei for sin vrede, sparte ikke deres sjel for døden, overgav deres liv til pesten.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Og han slo alle førstefødte i Egypten, styrkens førstegrøde i Kams telter.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Og han lot sitt folk bryte op som en fåreflokk og førte dem som en hjord i ørkenen.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Og han ledet dem tryggelig, og de fryktet ikke, men havet skjulte deres fiender.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Og han førte dem til sitt hellige landemerke, til det berg hans høire hånd hadde vunnet.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Og han drev hedningene ut for deres åsyn og lot deres land tilfalle dem som arvedel og lot Israels stammer bo i deres telter.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Men de fristet Gud, den Høieste, og var gjenstridige mot ham, og de aktet ikke på hans vidnesbyrd.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
De vek av og var troløse, som deres fedre, de vendte om, likesom en bue som svikter.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Og de vakte hans harme med sine offerhauger og gjorde ham nidkjær med sine utskårne billeder.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Gud hørte det og blev vred, og han blev såre kjed av Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Og han forlot sin bolig i Silo, det telt han hadde opslått blandt menneskene.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Og han overgav sin styrke til fangenskap og sin herlighet i fiendens hånd.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Og han overgav sitt folk til sverdet og harmedes på sin arv.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Ild fortærte dets unge menn, og dets jomfruer fikk ingen brudesang.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Dets prester falt for sverdet, og dets enker holdt ikke klagemål.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Da våknet Herren som en sovende, som en helt som jubler av vin.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Og han slo sine motstandere tilbake, påførte dem en evig skam.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Og han forkastet Josefs telt og utvalgte ikke Efra'ims stamme,
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
men han utvalgte Juda stamme, Sions berg som han elsket.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Og han bygget sin helligdom lik høie fjell, lik jorden, som han har grunnfestet for evig tid.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Og han utvalgte David, sin tjener, og tok ham fra fårehegnene;
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
fra de melkende får som han gikk bakefter, hentet han ham til å vokte Jakob, sitt folk, og Israel, sin arv.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Og han voktet dem efter sitt hjertes opriktighet og ledet dem med sin forstandige hånd.
