Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Psalmus. Intellectus Asaph. Attendite popule meus legem meam: inclinate aurem vestram in verba oris mei.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Aperiam in parabolis os meum: loquar propositiones ab initio.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Quanta audivimus et cognovimus ea: et patres nostri narraverunt nobis.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Non sunt occultata a filiis eorum, in generatione altera. Narrantes laudes Domini, et virtutes eius, et mirabilia eius quae fecit.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Et suscitavit testimonium in Iacob: et legem posuit in Israel. Quanta mandavit patribus nostris nota facere ea filiis suis:
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
ut cognoscat generatio altera. Filii qui nascentur, et exurgent, et narrabunt filiis suis,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Ut ponant in Deo spem suam, et non obliviscantur operum Dei: et mandata eius exquirant.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Ne fiant sicut patres eorum: generatio prava et exasperans. Generatio, quae non direxit cor suum: et non est creditus cum Deo spiritus eius.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Filii Ephrem intendentes et mittentes arcum: conversi sunt in die belli.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Non custodierunt testamentum Dei, et in lege eius noluerunt ambulare.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Et obliti sunt benefactorum eius, et mirabilium eius quae ostendit eis.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Coram patribus eorum fecit mirabilia in terra Aegypti, in campo Taneos.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Interrupit mare, et perduxit eos: et statuit aquas quasi in utre.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Et deduxit eos in nube diei: et tota nocte in illuminatione ignis.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Interrupit petram in eremo: et adaquavit eos velut in abysso multa.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Et eduxit aquam de petra: et deduxit tamquam flumina aquas.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Et apposuerunt adhuc peccare ei: in iram excitaverunt Excelsum in inaquoso.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
Et tentaverunt Deum in cordibus suis: ut peterent escas animabus suis.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Et male locuti sunt de Deo: dixerunt: Numquid poterit Deus parare mensam in deserto?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Quoniam percussit petram, et fluxerunt aquae, et torrentes inundaverunt. Numquid et panem poterit dare, aut parare mensam populo suo?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Ideo audivit Dominus, et distulit: et ignis accensus est in Iacob, et ira ascendit in Israel:
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Quia non crediderunt in Deo, nec speraverunt in salutari eius:
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Et mandavit nubibus desuper, et ianuas caeli aperuit.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
Et pluit illis manna ad manducandum, et panem caeli dedit eis.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Panem angelorum manducavit homo: cibaria misit eis in abundantia.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Transtulit Austrum de caelo: et induxit in virtute sua Africum.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Et pluit super eos sicut pulverem carnes, et sicut arenam maris volatilia pennata.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Et ceciderunt in medio castrorum eorum: circa tabernacula eorum.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Et manducaverunt et saturati sunt nimis, et desiderium eorum attulit eis:
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
non sunt fraudati a desiderio suo. Adhuc escae eorum erant in ore ipsorum,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
et ira Dei ascendit super eos. Et occidit pingues eorum, et electos Israel impedivit.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
In omnibus his peccaverunt adhuc: et non crediderunt in mirabilibus eius.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Et defecerunt in vanitate dies eorum: et anni eorum cum festinatione.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Cum occideret eos, quaerebant eum: et revertebantur, et diluculo veniebant ad eum.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Et rememorati sunt quia Deus adiutor est eorum: et Deus excelsus redemptor eorum est.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Et dilexerunt eum in ore suo, et lingua sua mentiti sunt ei:
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Cor autem eorum non erat rectum cum eo: nec fideles habiti sunt in testamento eius.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Ipse autem est misericors, et propitius fiet peccatis eorum: et non disperdet eos. Et abundavit ut averteret iram suam: et non accendit omnem iram suam:
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Et recordatus est quia caro sunt: spiritus vadens, et non rediens.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Quoties exacerbaverunt eum in deserto, in iram concitaverunt eum in inaquoso?
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Et conversi sunt, et tentaverunt Deum: et sanctum Israel exacerbaverunt.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Non sunt recordati manus eius, die qua redemit eos de manu tribulantis,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Sicut posuit in Aegypto signa sua, et prodigia sua in campo Taneos.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Et convertit in sanguinem flumina eorum, et imbres eorum, ne biberent.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Misit in eos cynomyiam, et comedit eos: et ranam, et disperdidit eos.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Et dedit aerugini fructus eorum: et labores eorum locustae.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Et occidit in grandine vineas eorum: et moros eorum in pruina.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Et tradidit grandini iumenta eorum: et possessionem eorum igni.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Misit in eos iram indignationis suae: indignationem, et iram, et tribulationem: immissiones per angelos malos.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Viam fecit semitae irae suae, non pepercit a morte animabus eorum: et iumenta eorum in morte conclusit.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Et percussit omne primogenitum in terra Aegypti: primitias omnis laboris eorum in tabernaculis Cham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Et abstulit sicut oves populum suum: et perduxit eos tamquam gregem in deserto.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Et eduxit eos in spe, et non timuerunt: et inimicos eorum operuit mare.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Et induxit eos in montem sanctificationis suae, montem, quem acquisivit dextera eius. Et eiecit a facie eorum Gentes: et sorte divisit eis terram in funiculo distributionis.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Et habitare fecit in tabernaculis eorum tribus Israel.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Et tentaverunt, et exacerbaverunt Deum excelsum: et testimonia eius non custodierunt.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Et averterunt se, et non servaverunt pactum: quemadmodum patres eorum, conversi sunt in arcum pravum.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
In iram concitaverunt eum in collibus suis: et in sculptilibus suis ad aemulationem eum provocaverunt.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Audivit Deus, et sprevit: et ad nihilum redegit valde Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Et repulit tabernaculum Silo, tabernaculum suum, ubi habitavit in hominibus.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Et tradidit in captivitatem virtutem eorum: et pulchritudinem eorum in manus inimici.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Et conclusit in gladio populum suum: et hereditatem suam sprevit.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Iuvenes eorum comedit ignis: et virgines eorum non sunt lamentatae.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Sacerdotes eorum in gladio ceciderunt: et viduae eorum non plorabantur.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Et excitatus est tamquam dormiens Dominus, tamquam potens crapulatus a vino.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Et percussit inimicos suos in posteriora: opprobrium sempiternum dedit illis.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Et repulit tabernaculum Ioseph: et tribum Ephraim non elegit:
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Sed elegit tribum Iuda, montem Sion quem dilexit.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Et aedificavit sicut unicornium sanctificium suum in terra, quam fundavit in saecula.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Et elegit David servum suum, et sustulit eum de gregibus ovium: de post foetantes accepit eum.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Pascere Iacob servum suum, et Israel hereditatem suam:
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Et pavit eos in innocentia cordis sui: et in intellectibus manuum suarum deduxit eos.
