Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
アサフの教訓のうた わが民よわが教訓をきき、わが口のことばになんぢらの耳をかたぶけよ
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
われ口をひらきて譬喩をまうけ いにしへの玄幽なる語をかたりいでん
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
是われらが曩にききしところ知しところ又われらが列祖のかたりつたへし所なり
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
われら之をその子孫にかくさずヱホバのもろもろの頌美と能力とそのなしたまへる奇しき事跡とをきたらんとする世につげん
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
そはヱホバ證詞をヤコブのうちにたて律法をイスラエルのうちに定めてその子孫にしらすべきことをわれらの列祖におほせたまひたればなり
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
これ來らんとする代のちに生るる子孫がこれを知みづから起りてそのまた子孫につたへ
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
かれらをして神によりたのみ神のみわざを忘れずその誡命をまもらしめん爲なり
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
またその列祖のごとく頑固にしてそむくものの類となり そのこころ修まらず そのたましひ神に忠ならざる類とならざらん爲なり
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
エフライムのこらは武具ととのへ弓をたづさへしに戦ひの日にうしろをそむけたり
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
かれら神のちかひをまもらず そのおきてを履ことをいなみ
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
ヱホバのなしたまへることとかれらに示したまへる奇しき事跡とをわすれたり
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
神はエジプトの國にてゾアンの野にて妙なる事をかれらの列祖のまへになしたまへり
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
すなはち海をさきてかれらを過ぎしめ水をつみて堆かくしたまへり
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
ひるは雲をもてかれらをみちびき夜はよもすがら火の光をもてこれを導きたまへり
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
神はあれのにて磐をさき大なる淵より汲がごとくにかれらに飮しめ
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
また磐より流をひきて河のごとくに水をながれしめたまへり
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
然るにかれら尚たえまなく罪ををかして神にさからひ荒野にて至上者にそむき
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
またおのが慾のために食をもとめてその心のうちに神をこころみたり
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
然のみならずかれらは神にさからひていへり 神は荒野にて筵をまうけたまふを得んや
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
みよ神いはを撃たまへば水ほどばしりいで流あぶれたり 糧をもあたへたまふを得んや神はその民のために肉をそなへたまはんやと
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
この故にヱホバこれを聞ていきどほりたまひき 火はヤコブにむかひてもえあがり怒はイスラエルにむかひて立騰れり
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
こはかれら神を信ぜずその救にたのまざりし故なり
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
されどなほ神はうへなる雲に命じて天の戸をひらき
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
人みな勇士の糧をくらへり 神はかれらに食物をおくりて飽足らしめたまふ
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
神は天に東風をふかせ大能もて南の風をみちびきたまへり
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
神はかれらのうへに塵のごとく肉をふらせ海の沙のごとく翼ある鳥をふらせて
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
その營のなかその住所のまはりに落したまへり
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
斯てかれらは食ひて飽たりぬ神はこれにその欲みしものを與へたまへり
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
かれらが未だその慾をはなれず食物のなほ口のうちにあるほどに
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
神のいかり既かれらに對ひてたちのぼり彼等のうちにて最もこえたる者をころしイスラエルのわかき男をうちたふしたまへり
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
これらの事ありしかど彼等はなほ罪ををかしてその奇しきみわざを信ぜざりしかば
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
神はかれらの日を空しくすぐさせ その年をおそれつつ過させたまへり
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
彼等のうへにマナをふらせて食はしめ天の穀物をあたへたまへり 神かれらを殺したまへる時かれら神をたづね歸りきたりて懇ろに神をもとめたり
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
かくて神はおのれの磐いとたかき神はおのれの贖主なることをおもひいでたり
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
然はあれど彼等はただその口をもて神にへつらひその舌をもて神にいつはりをいひたりしのみ
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
そはかれらのこころは神にむかひて堅からず その契約をまもるに忠信ならざりき
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
されど神はあはれみに充たまへばかれらの不義をゆるして亡したまはず屡ばそのみいかりを轉してことごとくは忿恚をふりおこし給はざりき
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
又かれがただ肉にして過去ばふたたび歸りこぬ風なるをおもひいで給へり
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
かれらは野にて神にそむき荒野にて神をうれへしめしこと幾次ぞや
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
かれらかへすがへす神をこころみイスラエルの聖者をはづかしめたり
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
かれらは神の手をも敵より贖ひたまひし日をもおもひいでざりき
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
神はそのもろもろの豫兆をエジプトにあらはしその奇しき事をゾアンの野にあらはし
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
かれらの河を血にかはらせてその流を飮あたはざらしめ
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
また蝿の群をおくりてかれらをくはしめ蛙をおくりてかれらを亡させたまへり
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
神はかれらの田産を蟊賊にわたし かれらの勤労を蝗にあたへたまへり
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
神は雹をもてかれらの葡萄の樹をからし霜をもてかれらの桑の樹をからし
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
その家畜をへうにわたしその群をもゆる閃電にわたし
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
かれらの上にはげしき怒といきどほりと怨恨となやみと禍害のつかひの群とをなげいだし給へり
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
神はその怒をもらす道をまうけ かれらのたましひを死よりまぬかれしめず そのいのちを疫病にわたし
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
エジプトにてすべての初子をうちハムの幕屋にてかれらの力の始をうちたまへり
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
されどおのれの民を羊のごとくに引いだし かれらを曠野にてけだものの群のごとくにみちびき
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
かれらをともなひておそれなく安けからしめ給へり されど海はかれらの仇をおほへり
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
神はその聖所のさかひ その右の手にて購たまへるこの山に彼らを携へたまへり
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
又かれらの前にてもろもろの國人をおもひいだし準縄をもちゐ その地をわかちて嗣業となし イスラエルの族をかれらの幕屋にすまはせたまへり
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
然はあれど彼等はいとたかき神をこころみ之にそむきてそのもろもろの證詞をまもらず
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
叛きしりぞきてその列祖の如く眞實をうしなひ くるへる弓のごとくひるがへりて逸ゆけり
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
高處をまうけて神のいきどほりをひき刻める像にて神の嫉妬をおこしたり
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
神ききたまひて甚だしくいかり大にイスラエルを憎みたまひしかば
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
人々の間におきたまひし幕屋なるシロのあげばりを棄さり
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
その力をとりことならしめ その榮光を敵の手にわたし
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
その民を劍にあたへ その嗣業にむかひて甚だしく怒りたまへり
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
火はかれらのわかき男をやきつくし かれらの處女はその婚姻の歌によりて譽らるることなく
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
かれらの祭司はつるぎにて仆れ かれらの寡婦は喪のなげきだにせざりき
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
斯るときに主はねぶりし者のさめしごとく勇士の洒によりてさけぶがごとく目さめたまひて
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
その敵をうちしりぞけ とこしへの辱をかれらに負せたまへり
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
またヨセフの幕屋をいなみエフライムの族をえらばず
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
ユダの族そのいつくしみたまふシオンの山をえらびたまへり
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
その聖所を山のごとく永遠にさだめたまへる地のごとくに立たまへり
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
またその僕ダビデをえらびて羊の牢のなかよりとり
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
乳をあたふる牝羊にしたがひゆく勤のうちより携へきたりてその民ヤコブその嗣業イスラエルを牧はせたまへり
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
斯てダビデはそのこころの完全にしたがひてかれらを牧ひ その手のたくみをもて之をみちびけり
