Psalmien 78

1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

Ein Lehrgedicht von Asaph. Gib acht, mein Volk, auf meine Belehrung,

2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

Ich will auftun meinen Mund zur Rede in Sprüchen, will Rätsel verkünden von der Vorzeit her.

3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

Was wir gehört und erfahren und unsere Väter uns erzählt haben,

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

das wollen wir ihren Kindern nicht verschweigen, sondern dem künftgen Geschlecht verkünden die Ruhmestaten des HERRN und seine Stärke und die Wunder, die er getan hat.

5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

Denn er hat ein Zeugnis aufgerichtet in Jakob und festgestellt in Israel ein Gesetz, von dem er unsern Vätern gebot, es ihren Kindern kundzutun,

6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

auf daß die Nachwelt Kenntnis davon erhielte: die Kinder, die geboren würden, sollten aufstehn und ihren Kindern davon erzählen,

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

daß sie auf Gott ihr Vertrauen setzten und die Taten Gottes nicht vergäßen und seine Gebote befolgten,

8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

daß sie nicht wie ihre Väter würden, ein trotziges und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht mit wankelmütigem Herzen, dessen Geist sich nicht zuverlässig zu Gott hielt.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

Ephraims Söhne, bogengerüstete Schützen, haben den Rücken gewandt am Tage des Kampfes.

10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

Sie hielten den gottgestifteten Bund nicht und wollten nicht wandeln in seinem Gesetz;

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

nein, sie vergaßen seine Taten und seine Wunder, die er sie hatte sehen lassen.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

Vor ihren Vätern hatte er Wunder getan im Lande Ägypten, im Gefilde von Zoan.

13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

Er spaltete das Meer und ließ sie hindurchziehn und türmte die Wasser auf wie einen Wall;

14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

er leitete sie bei Tag durch die Wolke und während der ganzen Nacht durch Feuerschein;

15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie reichlich wie mit Fluten;

16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

Bäche ließ er aus dem Felsen hervorgehn und Wasser gleich Strömen niederfließen.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

Dennoch fuhren sie fort, gegen ihn zu sündigen, und widerstrebten dem Höchsten in der Wüste;

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

ja, sie versuchten Gott in ihren Herzen, indem sie Speise verlangten für ihr Gelüst,

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

und redeten gegen Gott mit den Worten: »Kann Gott wohl einen Tisch in der Wüste uns decken?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

Wohl hat er den Felsen geschlagen, daß Wasser flossen heraus und Bäche sich ergossen; doch wird er auch vermögen Brot zu geben oder Fleisch seinem Volke zu schaffen?«

21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

Drum, als der HERR das hörte, ergrimmte er: Feuer entbrannte gegen Jakob, und Zorn stieg auf gegen Israel,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

weil sie an Gott nicht glaubten und auf seine Hilfe nicht vertrauten.

23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

Und doch gebot er den Wolken droben und tat die Türen des Himmels auf,

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

ließ Manna auf sie regnen zum Essen und gab ihnen himmlisches Brotkorn:

25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

Engelspeise aßen sie allesamt, Reisekost sandte er ihnen zur Sättigung.

26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

Hinfahren ließ er den Ostwind am Himmel und führte durch seine Kraft den Südwind herbei;

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

Fleisch ließ er auf sie regnen wie Staub und beschwingte Vögel wie Meeressand;

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

mitten in ihr Lager ließ er sie fallen, rings um ihre Wohnungen her.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

Da aßen sie und wurden reichlich satt, und was sie gewünscht, gewährte er ihnen.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

Noch hatten sie ihres Gelüsts sich nicht entschlagen, noch hatten sie ihre Speise in ihrem Munde,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

da stieg der Ingrimm Gottes gegen sie auf und erwürgte die kräftigen Männer unter ihnen und streckte Israels junge Mannschaft zu Boden.

32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

Trotz alledem sündigten sie weiter und glaubten nicht an seine Wunder.

33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

Drum ließ er ihre Tage vergehn wie einen Hauch und ihre Jahre in angstvoller Hast.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

Wenn er sie sterben ließ, dann fragten sie nach ihm und kehrten um und suchten Gott eifrig

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

und dachten daran, daß Gott ihr Fels sei und Gott, der Höchste, ihr Erlöser.

36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

Doch sie heuchelten ihm mit ihrem Munde und belogen ihn mit ihrer Zunge;

37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

denn ihr Herz hing nicht fest an ihm, und sie hielten nicht treu an seinem Bunde.

38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

Doch er war barmherzig, vergab die Schuld und vertilgte sie nicht, nein, immer wieder hielt er seinen Zorn zurück und ließ nicht seinen ganzen Grimm erwachen;

39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

denn er dachte daran, daß Fleisch sie waren, ein Windhauch, der hinfährt und nicht wiederkehrt.

40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

Wie oft widerstrebten sie ihm in der Wüste, kränkten sie ihn in der Öde!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

Und immer aufs neue versuchten sie Gott und betrübten den Heiligen Israels.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

Sie dachten nicht mehr an seine starke Hand, an den Tag, wo er sie vom Bedränger erlöste,

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

als er seine Zeichen in Ägypten tat, seine Wunder im Gefilde von Zoan.

44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

Er verwandelte dort in Blut ihre Ströme, so daß man ihr fließendes Wasser nicht trinken konnte;

45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

er sandte unter sie Ungeziefer, das sie fraß, und Frösche, die ihnen Verderben brachten;

46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

er gab ihre Ernte den Freßgrillen preis und die Frucht ihrer Arbeit den Heuschrecken;

47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

er zerschlug ihre Reben mit Hagel, ihre Maulbeerfeigenbäume mit Schloßen;

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

er gab ihr Vieh dem Hagel preis und ihren Besitz den Blitzen;

49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

er sandte gegen sie seines Zornes Glut, Wut und Grimm und Drangsal: eine Schar von Unglücksengeln;

50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

er ließ seinem Ingrimm freien Lauf, entzog ihre Seele nicht dem Tode, überließ vielmehr ihr Leben der Pest;

51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

er ließ alle Erstgeburt in Ägypten sterben, der Manneskraft Erstlinge in den Zelten Hams.

52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

Dann ließ er sein Volk ausziehn wie Schafe und leitete sie in der Wüste wie eine Herde

53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

und führte sie sicher, so daß sie nicht bangten; ihre Feinde aber bedeckte das Meer.

54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

So brachte er sie nach seinem heiligen Gebiet, in das Bergland, das er mit seiner Rechten erworben,

55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

und vertrieb vor ihnen her die Völker, verloste ihr Gebiet als erblichen Besitz und ließ in ihren Zelten die Stämme Israels wohnen.

56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

Doch sie versuchten und reizten Gott, den Höchsten, und hielten sich nicht an seine Gebote,

57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

sondern fielen ab und handelten treulos, ihren Vätern gleich; sie versagten wie ein trüglicher Bogen

58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

und erbitterten ihn durch ihren Höhendienst und reizten ihn zum Eifer durch ihre Götzenbilder.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

Als Gott es vernahm, ergrimmte er und verwarf Israel ganz und gar:

60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

er gab seine Wohnung in Silo auf, das Zelt, das er aufgeschlagen unter den Menschen;

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

er ließ seine Macht in Gefangenschaft fallen und seine Zier in die Hand des Feindes;

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

er gab sein Volk dem Schwerte preis und war entrüstet über sein Erbteil;

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

seine jungen Männer fraß das Feuer, und seine Jungfraun blieben ohne Brautlied;

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

seine Priester fielen durchs Schwert, und seine Witwen konnten keine Totenklage halten.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

Da erwachte der Allherr wie ein Schlafender, wie ein vom Wein übermannter Kriegsheld;

66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

er schlug seine Feinde von hinten und gab sie ewiger Schande preis.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

Auch verwarf er das Zelt Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,

68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, den er liebgewonnen;

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

und er baute den ragenden Bergen gleich sein Heiligtum, fest wie die Erde, die er auf ewig gegründet.

70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

Dann erwählte er David, seinen Knecht, den er wegnahm von den Hürden des Kleinviehs;

71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

von den Mutterschafen holte er ihn, daß er Jakob weide, sein Volk, und Israel, seinen Erbbesitz.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

Der weidete sie mit redlichem Herzen und leitete sie mit kundiger Hand.