Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Intelligence d’Asaph.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
J’ouvrirai ma bouche en paraboles: je dirai des choses cachées dès le commencement;
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Combien de grandes choses nous avons entendu et connues, et que nos pères nous ont racontées.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Elles n’ont pas été cachées à leurs fils dans une autre génération. Ils ont raconté les louanges du Seigneur, ses œuvres puissantes, et ses merveilles qu’il a faites;
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Et a suscité un témoignage dans Jacob; et a établi une loi dans Israël: Combien de grandes choses il a commandé à nos pères de faire connaître à leurs fils,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Afin qu’une autre génération les connaisse. Les fils qui naîtront et s’élèveront après eux les raconteront à leurs fils,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Afin qu’ils mettent en Dieu leur espérance, qu’ils n’oublient pas ses œuvres, et qu’ils recherchent ses commandements.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
De peur qu’ils ne deviennent comme leurs pères une génération perverse et exaspérant Dieu; Une génération qui n’a point dirigé son cœur, et dont l’esprit ne s’est point confié en Dieu.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Les fils d’Ephraïm, habiles à tendre l’arc et à en tirer, ont tourné le dos au jour du combat.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Ils n’ont pas gardé l’alliance de Dieu, et ils n’ont pas voulu marcher dans sa loi.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Ils ont oublié ses bienfaits et les merveilles qu’il leur a montrées.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Devant leurs pères il a fait des merveilles, dans la terre d’Égypte, dans la plaine de Tanis.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Il divisa la mer, et il les fit passer: et il fixa les eaux comme dans une outre.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Il les conduisit, le jour, au moyen d’une nuée, et toute la nuit à la clarté d’un feu.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Il fendit une pierre dans le désert, et les fit boire comme à un abîme abondant.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Car il fit sortir de l’eau de la pierre, et il en fit sortir des eaux comme des fleuves.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Mais ils péchèrent encore de nouveau contre lui, ils excitèrent à la colère le Très-Haut dans un lieu sans eau.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
Et ils tentèrent Dieu dans leurs cœurs, au point qu’ils demandèrent une nourriture pour leurs âmes.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Et ils parlèrent mal de Dieu, ils dirent: Est-ce que Dieu pourra préparer une table dans le désert?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Parce qu’il a frappé une pierre, et que des eaux ont coulé; et que des torrents ont débordé. Est-ce qu’il pourra aussi donner du pain et préparer une table pour son peuple?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
C’est pour cela que le Seigneur entendit et différa; mais un feu s’alluma contre Jacob, et sa colère monta contre Israël;
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Parce qu’ils ne crurent pas en Dieu, et qu’ils n’espérèrent pas en son salut;
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Et il commanda aux nuées d’en haut, et il ouvrit les portes du ciel.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
Et il leur fit pleuvoir de la manne pour manger, et il leur donna du pain du ciel.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
L’homme mangea le pain des anges, Dieu leur envoya une nourriture en abondance.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Il fit disparaître du ciel le vent du midi, et il amena par sa puissance le vent d’Afrique.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Il fit pleuvoir sur eux des viandes comme la poussière, et des oiseaux comme le sable de la mer.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Et ils tombèrent au milieu de leur camp, autour de leurs tabernacles.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Ils mangèrent et ils furent rassasiés à l’excès, et Dieu leur accorda selon leur désir;
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Ils ne furent point frustrés dans leur désir. Leurs viandes étaient encore dans leur bouche,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
Quand la colère de Dieu tomba sur eux. Et il tua les gras d’entre eux, et rejeta l’élite d’Israël.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Au milieu de tous ces prodiges ils péchèrent encore, et ne crurent pas à ses merveilles.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Et leurs jours se terminèrent vainement, et leurs années avec rapidité.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Lorsqu’il les tuait, ils le cherchaient, et ils revenaient, et, dès le point du jour, ils venaient à lui.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Et ils se souvinrent que Dieu était leur aide, et que le Dieu très haut était leur rédempteur.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Mais ils l’aimèrent de bouche seulement, et ils lui mentirent par leur langue;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Car leur cœur n’était pas droit avec lui, et ils ne furent pas trouvés fidèles à son alliance.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Mais lui est miséricordieux, il pardonnera leurs péchés, et ne les perdra pas entièrement. Et souvent il détourna sa colère, et il n’alluma pas toute sa colère.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Il se rappela qu’ils étaient chair, un souffle qui va et qui ne revient pas.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Combien de fois l’ont-ils irrité dans le désert, et l’ont-ils excité à la colère dans un lieu sans eau?
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Et de nouveau ils tentèrent Dieu, et ils ont aigri le saint d’Israël.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Ils ne se sont pas rappelé sa main, au jour où il les retira de la main d’un oppresseur,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Comment il fit en Égypte ses miracles, et ses prodiges dans la plaine de Tanis.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Et il changea en sang leurs fleuves et leurs pluies, pour qu’ils ne bussent point.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Il envoya contre eux une multitude de mouches qui les dévorèrent, et la grenouille qui les ravagea.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Et il donna à la rouille leurs fruits, et leurs travaux à la sauterelle.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Et il fit périr par la grêle leurs vignes, et leurs mûriers par la gelée.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Et il livra à la grêle leurs bêtes, et leurs possessions au feu.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Il envoya contre eux la colère de son indignation: l’indignation, et la colère, et la tribulation envoyées par des anges mauvais.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Il fit une voie au sentier de sa colère, et il n’épargna pas la mort à leurs âmes; et leurs bêtes, il les renferma dans la mort.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Et il frappa tout premier-né d’Égypte, les prémices de tout travail dans les tabernacles de Cham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Et il en retira, comme des brebis, son peuple; et il les conduisit comme un troupeau dans le désert.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Et il les fit sortir pleins d’espérance, et ils ne craignirent point; quant à leurs ennemis, la mer les couvrit.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Et il les amena sur la montagne de sa sanctification; montagne qu’a acquise sa droite. Et il chassa de leur face des nations; et il leur divisa au sort une terre avec un cordeau de partage.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Et il fit habiter dans leurs tabernacles les tribus d’Israël.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Mais ils tentèrent et aigrirent le Dieu très haut; et ne gardèrent pas ses témoignages.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Et ils se détournèrent de lui et n’observèrent pas l’alliance; de la même manière que leurs pères, ils devinrent comme un arc qui porte à faux.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Ils l’ont excité à la colère sur leurs collines; et par leurs images taillées au ciseau, ils l’ont provoqué à la jalousie.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Dieu entendit, et il méprisa, et il réduisit entièrement au néant Israël.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Et il repoussa le tabernacle de Silo, son tabernacle où il avait habité parmi les hommes.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Il livra à la captivité l’arche, leur force; et leur beauté entre les mains de l’ennemi.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Il renferma son peuple entre les glaives; et son héritage, il le méprisa.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Un feu dévora leurs jeunes hommes; et leurs vierges ne furent pas pleurées.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Leurs prêtres tombèrent sous le glaive, et on ne pleurait pas leurs veuves.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Mais le Seigneur se réveilla comme un homme endormi, comme un héros qui a été ivre de vin.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Il frappa ses ennemis par derrière; il leur infligea un opprobre éternel.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Et il repoussa le tabernacle de Joseph, et ne choisit point la tribu d’Éphraïm;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Mais il choisit la tribu de Juda, la montagne de Sion qu’il a aimée.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Et il bâtit comme une corne de licornes son sanctuaire, dans la terre qu’il a fondée pour les siècles.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Il choisit David son serviteur, et il le tira du milieu des troupeaux de brebis: il le prit à la suite de celles qui étaient pleines,
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Pour être le pasteur de Jacob son serviteur, et d’Israël son héritage.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Et David les fit paître dans l’innocence de son cœur, et avec ses mains habiles, il les conduisit.
