< Psalmien 78 >

1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Cantique d’Asaph. Mon peuple, écoute mes instructions! Prêtez l’oreille aux paroles de ma bouche!
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
J’ouvre la bouche par des sentences, Je publie la sagesse des temps anciens.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Ce que nous avons entendu, ce que nous savons, Ce que nos pères nous ont raconté,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Nous ne le cacherons point à leurs enfants; Nous dirons à la génération future les louanges de l’Éternel, Et sa puissance, et les prodiges qu’il a opérés.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Il a établi un témoignage en Jacob, Il a mis une loi en Israël, Et il a ordonné à nos pères de l’enseigner à leurs enfants,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Pour qu’elle fût connue de la génération future, Des enfants qui naîtraient, Et que, devenus grands, ils en parlassent à leurs enfants,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Afin qu’ils missent en Dieu leur confiance, Qu’ils n’oubliassent pas les œuvres de Dieu, Et qu’ils observassent ses commandements,
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Afin qu’ils ne fussent pas, comme leurs pères, Une race indocile et rebelle, Une race dont le cœur n’était pas ferme, Et dont l’esprit n’était pas fidèle à Dieu.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Les fils d’Éphraïm, armés et tirant de l’arc, Tournèrent le dos le jour du combat.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Ils ne gardèrent point l’alliance de Dieu, Et ils refusèrent de marcher selon sa loi.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
Ils mirent en oubli ses œuvres, Ses merveilles qu’il leur avait fait voir.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Devant leurs pères il avait fait des prodiges, Au pays d’Égypte, dans les campagnes de Tsoan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Il fendit la mer et leur ouvrit un passage, Il fit dresser les eaux comme une muraille.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Il les conduisit le jour par la nuée, Et toute la nuit par un feu éclatant.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Il fendit des rochers dans le désert, Et il donna à boire comme des flots abondants;
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Du rocher il fit jaillir des sources, Et couler des eaux comme des fleuves.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Mais ils continuèrent à pécher contre lui, A se révolter contre le Très-Haut dans le désert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
Ils tentèrent Dieu dans leur cœur, En demandant de la nourriture selon leur désir.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Ils parlèrent contre Dieu, Ils dirent: Dieu pourrait-il Dresser une table dans le désert?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Voici, il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé, Et des torrents se sont répandus; Pourra-t-il aussi donner du pain, Ou fournir de la viande à son peuple?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
L’Éternel entendit, et il fut irrité; Un feu s’alluma contre Jacob, Et la colère s’éleva contre Israël,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Parce qu’ils ne crurent pas en Dieu, Parce qu’ils n’eurent pas confiance dans son secours.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Il commanda aux nuages d’en haut, Et il ouvrit les portes des cieux;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
Il fit pleuvoir sur eux la manne pour nourriture, Il leur donna le blé du ciel.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Ils mangèrent tous le pain des grands, Il leur envoya de la nourriture à satiété.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Il fit souffler dans les cieux le vent d’orient, Et il amena par sa puissance le vent du midi;
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière, Et comme le sable des mers les oiseaux ailés;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Il les fit tomber au milieu de leur camp, Tout autour de leurs demeures.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Ils mangèrent et se rassasièrent abondamment: Dieu leur donna ce qu’ils avaient désiré.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Ils n’avaient pas satisfait leur désir, Ils avaient encore leur nourriture dans la bouche,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
Lorsque la colère de Dieu s’éleva contre eux; Il frappa de mort les plus vigoureux, Il abattit les jeunes hommes d’Israël.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Malgré tout cela, ils continuèrent à pécher, Et ne crurent point à ses prodiges.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Il consuma leurs jours par la vanité, Et leurs années par une fin soudaine.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient, Ils revenaient et se tournaient vers Dieu;
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
Ils se souvenaient que Dieu était leur rocher, Que le Dieu Très-Haut était leur libérateur.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Mais ils le trompaient de la bouche, Et ils lui mentaient de la langue;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Leur cœur n’était pas ferme envers lui, Et ils n’étaient pas fidèles à son alliance.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Toutefois, dans sa miséricorde, il pardonne l’iniquité et ne détruit pas; Il retient souvent sa colère et ne se livre pas à toute sa fureur.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Il se souvint qu’ils n’étaient que chair, Un souffle qui s’en va et ne revient pas.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert! Que de fois ils l’irritèrent dans la solitude!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Ils ne cessèrent de tenter Dieu, Et de provoquer le Saint d’Israël.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Ils ne se souvinrent pas de sa puissance, Du jour où il les délivra de l’ennemi,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
Des miracles qu’il accomplit en Égypte, Et de ses prodiges dans les campagnes de Tsoan.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Il changea leurs fleuves en sang, Et ils ne purent en boire les eaux.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Il envoya contre eux des mouches venimeuses qui les dévorèrent, Et des grenouilles qui les détruisirent.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Il livra leurs récoltes aux sauterelles, Le produit de leur travail aux sauterelles.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Il fit périr leurs vignes par la grêle, Et leurs sycomores par la gelée.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Il abandonna leur bétail à la grêle, Et leurs troupeaux au feu du ciel.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Il lança contre eux son ardente colère, La fureur, la rage et la détresse, Une troupe de messagers de malheur.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Il donna libre cours à sa colère, Il ne sauva pas leur âme de la mort, Il livra leur vie à la mortalité;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Il frappa tous les premiers-nés en Égypte, Les prémices de la force sous les tentes de Cham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Il fit partir son peuple comme des brebis, Il les conduisit comme un troupeau dans le désert.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Il les dirigea sûrement, pour qu’ils fussent sans crainte, Et la mer couvrit leurs ennemis.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Il les amena vers sa frontière sainte, Vers cette montagne que sa droite a acquise.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Il chassa devant eux les nations, Leur distribua le pays en héritage, Et fit habiter dans leurs tentes les tribus d’Israël.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Mais ils tentèrent le Dieu Très-Haut et se révoltèrent contre lui, Et ils n’observèrent point ses ordonnances.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Ils s’éloignèrent et furent infidèles, comme leurs pères, Ils tournèrent, comme un arc trompeur.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Ils l’irritèrent par leurs hauts lieux, Et ils excitèrent sa jalousie par leurs idoles.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Dieu entendit, et il fut irrité; Il repoussa fortement Israël.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Il abandonna la demeure de Silo, La tente où il habitait parmi les hommes;
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Il livra sa gloire à la captivité, Et sa majesté entre les mains de l’ennemi.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Il mit son peuple à la merci du glaive, Et il s’indigna contre son héritage.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Le feu dévora ses jeunes hommes, Et ses vierges ne furent pas célébrées;
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Ses sacrificateurs tombèrent par l’épée, Et ses veuves ne pleurèrent pas.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Le Seigneur s’éveilla comme celui qui a dormi, Comme un héros qu’a subjugué le vin.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Il frappa ses adversaires en fuite, Il les couvrit d’un opprobre éternel.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Cependant il rejeta la tente de Joseph, Et il ne choisit point la tribu d’Éphraïm;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Il préféra la tribu de Juda, La montagne de Sion qu’il aimait.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Et il bâtit son sanctuaire comme les lieux élevés, Comme la terre qu’il a fondée pour toujours.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Il choisit David, son serviteur, Et il le tira des bergeries;
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Il le prit derrière les brebis qui allaitent, Pour lui faire paître Jacob, son peuple, Et Israël, son héritage.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Et David les dirigea avec un cœur intègre, Et les conduisit avec des mains intelligentes.

< Psalmien 78 >