Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Cantique d’Asaph. Ecoute, ô mon peuple, mon enseignement; prête l’oreille aux paroles de ma bouche.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Je vais ouvrir ma bouche pour dire des sentences, je publierai les mystères des temps anciens.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Ce que nous avons entendu, ce que nous avons appris, ce que nos pères nous ont raconté,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
nous ne le cacherons pas à leurs enfants; nous dirons à la génération future les louanges de Yahweh, et sa puissance, et les prodiges qu’il a opérés.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Il a mis une règle en Jacob, il a établi une loi en Israël, qu’il a enjoint à nos pères d’apprendre à leurs enfants,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
pour qu’elles soient connues des générations suivantes, des enfants qui naîtraient et qui se lèveraient, pour les raconter à leur tour à leurs enfants.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Ainsi ils mettraient en Dieu leur confiance, ils n’oublieraient pas les œuvres de Dieu, et ils observeraient ses préceptes;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
ils ne seraient point, comme leurs pères, une race indocile et rebelle, une race au cœur volage, dont l’esprit n’est pas fidèle à Dieu.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Les fils d’Ephraïm, archers habiles à tirer de l’arc, ont tourné le dos au jour du combat;
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
ils n’ont pas gardé l’alliance de Dieu, ils ont refusé de marcher selon sa loi;
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
ils ont mis en oubli ses grandes œuvres, et les merveilles qu’il leur avait montrées.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Devant leurs pères, il avait fait des prodiges, au pays de l’Égypte, dans les campagnes de Tanis.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Il ouvrit la mer pour les faire passer; Il retint les eaux dressées comme un monceau
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
Il les conduisit le jour par la nuée, et toute la nuit par un feu brillant.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
Il fendit les rochers dans le désert, et il donna à boire comme des flots abondants.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Du rocher il fit jaillir des ruisseaux, et couler l’eau par torrents.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Mais ils continuèrent de pécher contre lui, de se révolter contre le Très-Haut dans le désert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
Ils tentèrent Dieu dans leur cœur, en demandant de la nourriture selon leur convoitise.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Ils parlèrent contre Dieu et dirent: « Dieu pourra-t-il dresser une table dans le désert?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Voici qu’il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé, et des torrents se sont répandus; pourra-t-il aussi nous donner du pain ou bien procurer de la viande à son peuple? »
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Yahweh entendit et il fut irrité, un feu s’alluma contre Jacob, et la colère s’éleva contre Israël,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
parce qu’ils n’avaient pas eu foi en Dieu et n’avaient pas espéré en son secours.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Cependant il commanda aux nuées d’en haut, et il ouvrit les portes du ciel;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
il fit pleuvoir sur eux la manne pour les nourrir, et leur donna le froment du ciel.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Chacun mangea le pain des forts, Il leur envoya de la nourriture à satiété.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Il fit souffler dans le ciel le vent d’orient, il amena par sa puissance le vent du midi;
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière, et les oiseaux ailés comme le sable des mers.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
Il les fit tomber au milieu de leur camp, autour de leurs tentes.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Ils mangèrent et se rassasièrent à l’excès; Dieu leur donna ce qu’ils avaient désiré.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Ils n’avaient pas encore satisfait leur convoitise, et leur nourriture était encore à leur bouche,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
quand la colère de Dieu s’éleva contre eux; il frappa de mort les mieux repus, il abattit les jeunes hommes d’Israël.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Après tout cela, ils péchèrent encore, et n’eurent pas foi dans ses prodiges.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Alors il dissipa leurs jours comme un souffle, et leurs années par une fin soudaine.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient, ils revenaient, empressés à retrouver Dieu,
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
ils se rappelaient que Dieu était leur rocher, et le Dieu Très-Haut leur libérateur.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Mais ils le trompaient par leurs paroles, et leur langue lui mentait;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
leur cœur n’était pas ferme avec lui, ils n’étaient pas fidèles à son alliance.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Mais lui est miséricordieux: il pardonne le péché et ne détruit pas; souvent il retint sa colère, et ne se livra pas à toute sa fureur.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
Il se souvenait qu’ils n’étaient que chair, un souffle qui s’en va et ne revient plus.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert, ils l’irritèrent dans la solitude!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Ils ne cessèrent de tenter Dieu et de provoquer le Saint d’Israël.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
Ils ne se souvinrent plus de sa puissance, du jour où il les délivra de l’oppresseur,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
où il montra ses prodiges en Égypte, ses actions merveilleuses dans les campagnes de Tanis.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
Il changea leurs fleuves en sang, et ils ne purent boire à leurs ruisseaux.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
Il envoya contre eux le moucheron qui les dévora, et la grenouille qui les fit périr.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Il livra leurs récoltes à la sauterelle, le produit de leur travail à ses essaims.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
Il détruisit leurs vignes par la grêle, et leurs sycomores par les grêlons.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
Il abandonna leur bétail à la grêle, et leurs troupeaux aux coups de la foudre.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Il déchaîna contre eux le feu de son courroux, la fureur, la rage et la détresse, toute une armée d’anges de malheur.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
Il donna libre carrière à sa colère, il ne sauva pas leur âme de la mort, il livra leur vie à la destruction.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
Il frappa tous les premiers-nés en Égypte, les prémices de la force sous les tentes de Cham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
Il fit partir son peuple comme des brebis, il les mena comme un troupeau dans le désert.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Il les dirigea sûrement, sans qu’ils eussent rien à craindre, et la mer engloutit leurs ennemis.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Il les fit arriver jusqu’à sa frontière sainte, jusqu’à la montagne que sa droite a conquise.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
Il chassa les nations devant eux, leur assigna par le sort leur part d’héritage, et fit habiter dans leurs tentes les tribus d’Israël.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Cependant ils ont encore tenté et provoqué le Dieu Très-Haut, et ils n’ont pas observé ses ordonnances.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Ils se sont détournés et ont été infidèles comme leurs pères, ils se sont détournés comme un arc trompeur.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Ils l’ont irrité par leurs hauts lieux, ils ont excité sa jalousie par leurs idoles.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Dieu entendit et s’indigna, il prit Israël en grande aversion.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
Il dédaigna la demeure de Silo, la tente où il habitait parmi les hommes.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
Il livra sa force à la captivité, et sa majesté aux mains de l’ennemi.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
Il abandonna son peuple au glaive, et il s’indigna contre son héritage.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Le feu dévora ses jeunes hommes, et ses vierges n’entendirent pas le chant nuptial.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Ses prêtres tombèrent par l’épée, et ses veuves ne se lamentèrent point.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Le Seigneur se réveilla, comme un homme endormi, pareil au guerrier subjugué par le vin.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
Il frappa ses ennemis par derrière, il leur infligea une honte éternelle.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Mais il prit en aversion la tente de Joseph, et il répudia la tribu d’Ephraïm.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Il choisit la tribu de Juda, la montagne de Sion qu’il aimait.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
Et il bâtit son sanctuaire comme les hauteurs du ciel, comme la terre qu’il a fondée pour toujours.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Il choisit David, son serviteur, et le tira des bergeries;
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
Il le prit derrière les brebis mères, pour paître Jacob, son peuple, et Israël, son héritage.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Et David les guida dans la droiture de son cœur, et il les conduisit d’une main habile.
