Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
An Instruction of Asaph. Give ear, O my people, to my law, Incline your ear to sayings of my mouth.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
I open with a simile my mouth, I bring forth hidden things of old,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
That we have heard and do know, And our fathers have recounted to us.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
We do not hide from their sons, To a later generation recounting praises of Jehovah, And His strength, and His wonders that He hath done.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
And He raiseth up a testimony in Jacob, And a law hath placed in Israel, That He commanded our fathers, To make them known to their sons.
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
So that a later generation doth know, Sons who are born, do rise and recount to their sons,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
And place in God their confidence, And forget not the doings of God, But keep His commands.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
And they are not like their fathers, A generation apostate and rebellious, A generation! it hath not prepared its heart, Nor stedfast with God [is] its spirit.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Sons of Ephraim — armed bearers of bow, Have turned in a day of conflict.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
They have not kept the covenant of God, And in His law they have refused to walk,
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
And they forget His doings, And His wonders that He shewed them.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Before their fathers He hath done wonders, In the land of Egypt — the field of Zoan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
He cleft a sea, and causeth them to pass over, Yea, He causeth waters to stand as a heap.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
And leadeth them with a cloud by day, And all the night with a light of fire.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
He cleaveth rocks in a wilderness, And giveth drink — as the great deep.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
And bringeth out streams from a rock, And causeth waters to come down as rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
And they add still to sin against Him, To provoke the Most High in the dry place.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
And they try God in their heart, To ask food for their lust.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
And they speak against God — they said: 'Is God able to array a table in a wilderness?'
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Lo, He hath smitten a rock, And waters flow, yea, streams overflow. 'Also — bread [is] He able to give? Doth He prepare flesh for His people?'
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Therefore hath Jehovah heard, And He sheweth Himself wroth, And fire hath been kindled against Jacob, And anger also hath gone up against Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
For they have not believed in God, Nor have they trusted in His salvation.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
And He commandeth clouds from above, Yea, doors of the heavens He hath opened.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
And He raineth on them manna to eat, Yea, corn of heaven He hath given to them.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Food of the mighty hath each eaten, Venison He sent to them to satiety.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He causeth an east wind to journey in the heavens, And leadeth by His strength a south wind,
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
And He raineth on them flesh as dust, And as sand of the seas — winged fowl,
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
And causeth [it] to fall in the midst of His camp, Round about His tabernacles.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
And they eat, and are greatly satisfied, And their desire He bringeth to them.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
They have not been estranged from their desire, Yet [is] their food in their mouth,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
And the anger of God hath gone up against them, And He slayeth among their fat ones, And youths of Israel He caused to bend.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
With all this they have sinned again, And have not believed in His wonders.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
And He consumeth in vanity their days, And their years in trouble.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
If He slew them, then they sought Him, And turned back, and sought God earnestly,
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
And they remember that God [is] their rock, And God Most High their redeemer.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
And — they deceive Him with their mouth, And with their tongue do lie to Him,
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
And their heart hath not been right with Him, And they have not been stedfast in His covenant.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
And He — the Merciful One, Pardoneth iniquity, and destroyeth not, And hath often turned back His anger, And waketh not up all His fury.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
And He remembereth that they [are] flesh, A wind going on — and it returneth not.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
How often do they provoke Him in the wilderness, Grieve Him in the desolate place?
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Yea, they turn back, and try God, And the Holy One of Israel have limited.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They have not remembered His hand The day He ransomed them from the adversary.
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
When He set His signs in Egypt, And His wonders in the field of Zoan,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
And He turneth to blood their streams, And their floods they drink not.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sendeth among them the beetle, and it consumeth them, And the frog, and it destroyeth them,
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
And giveth to the caterpillar their increase, And their labour to the locust.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He destroyeth with hail their vine, And their sycamores with frost,
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
And delivereth up to the hail their beasts, And their cattle to the burning flames.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
He sendeth on them the fury of His anger, Wrath, and indignation, and distress — A discharge of evil messengers.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He pondereth a path for His anger, He kept not back their soul from death, Yea, their life to the pestilence He delivered up.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
And He smiteth every first-born in Egypt, The first-fruit of the strong in tents of Ham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
And causeth His people to journey as a flock, And guideth them as a drove in a wilderness,
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
And He leadeth them confidently, And they have not been afraid, And their enemies hath the sea covered.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
And He bringeth them in unto the border of His sanctuary, This mountain His right hand had got,
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
And casteth out nations from before them, And causeth them to fall in the line of inheritance, And causeth the tribes of Israel to dwell in their tents,
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
And they tempt and provoke God Most High, And His testimonies have not kept.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
And they turn back, And deal treacherously like their fathers, They have been turned like a deceitful bow,
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
And make Him angry with their high places, And with their graven images make Him zealous,
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
God hath heard, and sheweth Himself wroth. And kicketh exceedingly against Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
And He leaveth the tabernacle of Shiloh, The tent He had placed among men,
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
And He giveth His strength to captivity, And His beauty into the hand of an adversary,
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
And delivereth up to the sword His people, And with His inheritance shewed Himself angry.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
His young men hath fire consumed, And His virgins have not been praised.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
His priests by the sword have fallen, And their widows weep not.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
And the Lord waketh as a sleeper, As a mighty one crying aloud from wine.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
And He smiteth His adversaries backward, A reproach age-during He hath put on them,
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
And He kicketh against the tent of Joseph, And on the tribe of Ephraim hath not fixed.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
And He chooseth the tribe of Judah, With mount Zion that He loved,
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
And buildeth His sanctuary as a high place, Like the earth, He founded it to the age.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
And He fixeth on David His servant, And taketh him from the folds of a flock,
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
From behind suckling ones He hath brought him in, To rule over Jacob His people, And over Israel His inheritance.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
And he ruleth them according to the integrity of his heart, And by the skilfulness of his hands leadeth them!
