Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
A maschil of Asaph. Hear my teaching, my people, listen to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
I will open my mouth in parables; I will sing about hidden things about the past.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
These are things that we have heard and learned, things that our ancestors have told us.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not keep them from their descendants. We will tell the next generation about the praiseworthy deeds of Yahweh, his strength, and the wonders that he has done.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
For he established covenant decrees in Jacob and appointed a law in Israel. He commanded our ancestors that they were to teach them to their children.
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
He commanded this so that the generation to come might know his decrees, the children not yet born, who should tell them in turn to their own children.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
Then they would place their hope in God and not forget his deeds but keep his commandments.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Then they would not be like their ancestors, who were a stubborn and rebellious generation, a generation whose hearts were not right, and whose spirits were not committed and faithful to God.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
The Ephraimites were armed with bows, but they turned back on the day of battle.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
They did not keep the covenant with God, and they refused to obey his law.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
They forgot his deeds, the wonderful things that he had shown them.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
They forgot the marvelous things he did in the sight of their ancestors in the land of Egypt, in the land of Zoan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
He divided the sea and led them across it; he made the waters to stand like walls.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
In the daytime he led them with a cloud and all the night with the light of fire.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
He split the rocks in the wilderness, and he gave them water abundantly, enough to fill the depths of the sea.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
He made streams flow out of the rock and made the water flow like rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Yet they continued to sin against him, rebelling against the Most High in the wilderness.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
They challenged God in their hearts by asking for food to satisfy their appetites.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
They spoke against God; they said, “Can God really lay out a table for us in the wilderness?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
See, when he struck the rock, waters gushed out and streams overflowed. But can he give bread also? Will he provide meat for his people?”
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
When Yahweh heard this, he was angry; so his fire burned against Jacob, and his anger attacked Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
because they did not believe in God and did not trust in his salvation.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Yet he commanded the skies above and opened the doors of the sky.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
He rained down manna for them to eat, and gave them the grain from heaven.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
People ate the bread of angels. He sent them food in abundance.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He caused the east wind to blow in the sky, and by his power he guided the south wind.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
He rained down meat on them like dust, birds as numerous as the sands of the sea.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
They fell in the middle of their camp, all around their tents.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
So they ate and were full. He gave them what they craved.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
But they had not yet filled up; their food was still in their mouths.
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
Then God's anger attacked them and killed the strongest of them. He brought down the young men of Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Despite this, they continued to sin and did not believe his wonderful deeds.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Therefore God cut short their days; their years were filled with terror.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Whenever God afflicted them, they would start to seek him, and they would return and look earnestly for him.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
They would call to mind that God was their rock and that the Most High God was their rescuer.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
But they would flatter him with their mouth and lie to him with their words.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
For their hearts were not firmly fixed on him, and they were not faithful to his covenant.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Yet he, being merciful, forgave their iniquity and did not destroy them. Yes, many times he held back his anger and did not stir up all his wrath.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
He called to mind that they were made of flesh, a wind that passes away and does not return.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
How often they rebelled against him in the wilderness and grieved him in the barren regions!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Again and again they challenged God and offended the Holy One of Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They did not think about his power, how he had rescued them from the enemy
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
when he performed his terrifying signs in Egypt and his wonders in the region of Zoan.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
He turned the Egyptians' rivers to blood so that they could not drink from their streams.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sent swarms of flies that devoured them and frogs that overran their land.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
He gave their crops to the grasshopper and their labor to the locust.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He destroyed their vines with hail and their sycamore trees with more hail.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
He rained hail on their cattle and hurled lightning bolts at their livestock.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
The fierceness of his anger lashed out against them. He sent wrath, fury, and trouble like agents who bring disaster.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He leveled a path for his anger; he did not spare them from death but gave them over to the plague.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
He killed all the firstborn in Egypt, the firstborn of their strength in the tents of Ham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
He led his own people out like sheep and guided them through the wilderness like a flock.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
He led them secure and unafraid, but the sea overwhelmed their enemies.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
Then he brought them to the border of his holy land, to this mountain that his right hand acquired.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
He drove out the nations from before them and assigned them their inheritance. He settled the tribes of Israel in their tents.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Yet they challenged and defied the Most High God and did not keep his solemn commands.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
They were unfaithful and acted treacherously like their fathers; they were as undependable as a faulty bow.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
For they made him angry with their high places and provoked him to jealous anger with their idols.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
When God heard this, he was angry and completely rejected Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
He abandoned the sanctuary of Shiloh, the tent where he had lived among people.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
He allowed his strength to be captured and gave his glory into the enemy's hand.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
He handed his people over to the sword, and he was angry with his heritage.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Fire devoured their young men, and their young women had no wedding songs.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Their priests fell by the sword, and their widows could not weep.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Then the Lord awakened as one from sleep, like a warrior who shouts because of wine.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
He drove his adversaries back; he put them to everlasting shame.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
He rejected the tent of Joseph, and he did not chose the tribe of Ephraim.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
He chose the tribe of Judah and Mount Zion that he loved.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
He built his sanctuary like the heavens, like the earth that he has established forever.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
He chose David, his servant, and took him from the sheepfolds.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
He took him from following the ewes with their young, and he brought him to be shepherd of Jacob, his people, and of Israel, his heritage.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
David shepherded them with the integrity of his heart, and he guided them with the skill of his hands.
