Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
A maskil of Asaph. My people, attend to my teaching: bend your ears to the words of my mouth,
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
as I open my mouth in a poem on the riddling story of the past.
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
What we have heard and known, and what our ancestors have told us,
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
we will not hide from their children. We will tell to the next generation the praises and might of the Lord, and the wonders that he has done.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
He set up a testimony in Jacob, a law he appointed in Israel, which he commanded our ancestors to make known to their children,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
that the next generation should know it, that the children yet to be born should arise and tell their children;
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
that in God they might put their confidence, and not forget God’s works; but that they might keep his commandments,
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
and not be like their ancestors, a generation defiant and stubborn, a generation with heart unsteady, and spirit unfaithful towards God.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Ephraimites, armed bowmen, turned back in the day of battle.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
They did not keep God’s covenant, they refused to walk in his law.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
They forgot what he had done, and the wonders he had shown them.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
He did wonders before their ancestors in the country of Zoan in Egypt.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
Through the sea which he split he brought them, making waters stand up like a heap;
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
he led them by day with a cloud, all the night with a light of fire.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
From the rocks which he split in the wilderness, he gave them to drink as of ocean’s abundance.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
He brought streams out of the rock, and made water run down like rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Yet they still went on sinning against him, they defied the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
They willfully challenged God, demanding the food that they longed for.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
“Is God able,” such was their challenge, “to spread in the desert a table?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
From the rock that he struck there gushed water, and torrents that overflowed; but can he also give bread, or provide his people with meat?”
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
When the Lord heard this, he was furious, and fire was kindled on Jacob, anger flared up against Israel.
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
For they put no trust in God, no confidence in his help.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
So he summoned the clouds above; and, opening the doors of heaven,
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
he rained manna upon them for food, and grain of heaven he gave them.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Everyone ate the bread of angels; he sent them food to the full.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He launched the east wind in the heavens, and guided the south by his power.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
He rained meat upon them like dust, winged bird like the sand of the sea.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
In the midst of their camp he dropped it, all around their tents.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
They ate and were more than filled; he had brought them the thing they desired.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
But the thing they desired became loathsome: while their food was still in their mouths,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
the wrath of God rose against them. He slew the stoutest among them, and laid low the young men of Israel.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Yet for all this they sinned yet more, and refused to believe in his wonders.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
So he ended their days in a breath, and their years in sudden dismay.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
When he slew them, then they sought after him, they turned and sought God with diligence.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
They remembered that God was their rock, and the Most High God their redeemer.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
But they flattered him with their mouth, and lied to him with their tongue.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Their heart was not steady with him, they were faithless to his covenant.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
But he is full of pity: he pardons sin and destroys not. Often he turns his anger away, without stirring his wrath at all.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
So he remembered that they were but flesh, breath that passes and does not return.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
But how often they rebelled in the desert, and caused him grief in the wilderness,
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
tempting God again and again, provoking the Holy One of Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They did not remember his strength, nor the day he redeemed from the foe,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
how he set his signs in Egypt, in the country of Zoan his wonders.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
He turned their canals into blood, their streams undrinkable.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sent forth flies, which devoured them; frogs, too, which destroyed them.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
Their crops he gave to the caterpillar, and the fruits of their toil to the locust.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He slew their vines with hail, and their sycamore trees with frost.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
He delivered their cattle to the hail, and their flocks to bolts of fire.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
He let loose his hot anger among them, fury and wrath and distress, a band of destroying angels.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He cleared a path for his anger, did not spare them from death, but gave them over to pestilence.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
He struck down all the firstborn in Egypt, the first fruits of their strength in the tents of Ham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
He led forth his people like sheep, he was guide to his flock in the desert.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
Securely he led them, and free from fear, while their foes were drowned in the sea.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
To his holy realm he brought them, to the mountain his right hand had purchased.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
He drove out the nations before them, and allotted their land for possession, and their tents for Israel to live in.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Yet they tempted and angered the Most High God, they did not observe his decrees.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
They drew back, false like their ancestors; they failed like a treacherous bow.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
Their shrines stirred him to anger, their idols moved him to jealousy.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
When God heard of this, he was furious, and he spurned Israel utterly.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
He abandoned his home in Shiloh, the tent he had pitched among people.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
He gave his strength up to captivity, his glory to the hands of the foe.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
He gave his people to the sword, he was furious with his own.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Fire devoured their young men, and their maidens had no marriage-song.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Their priests fell by the sword, and their widows could not weep.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Then the Lord awoke as from sleep, like a warrior flushed with wine;
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
and he beat back his foes, putting them to perpetual scorn.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
He disowned the tent of Joseph, he rejected the tribe of Ephraim;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
but he chose the tribe of Judah, Mount Zion, which he loves.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
And he built like the heights his sanctuary, like the earth which he founded forever.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
And he chose David his servant, taking him from the sheepfolds.
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
From the mother-ewes he brought him, to be shepherd to Jacob his people, and to Israel his inheritance.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
With upright heart did he shepherd them, and with skilful hands did he guide them.
