Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
AN INSTRUCTION OF ASAPH. Give ear, O my people, to my law, Incline your ear to sayings of my mouth.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
I open my mouth with an allegory, I bring forth hidden things of old,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
That we have heard and know, And our fathers have recounted to us.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
We do not hide from their sons, Recounting praises of YHWH to a later generation, And His strength, and His wonders that He has done.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
And He raises up a testimony in Jacob, And has placed a law in Israel, That He commanded our fathers, To make them known to their sons.
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
So that a later generation knows, Sons who are born, rise and recount to their sons,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
And place their confidence in God, And do not forget the doings of God, But keep His commands.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
And they are not like their fathers, A generation apostatizing and being rebellious, A generation—it has not prepared its heart, Nor [is] its spirit steadfast with God.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
Sons of Ephraim—armed bearers of bow, Have turned in a day of conflict.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
They have not kept the covenant of God, And they have refused to walk in His law,
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
And they forget His doings, And His wonders that He showed them.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
He has done wonders before their fathers, In the land of Egypt—the field of Zoan.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
He cleft a sea, and causes them to pass over, Indeed, He causes waters to stand as a heap.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
And leads them with a cloud by day, And with a light of fire all the night.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
He cleaves rocks in a wilderness, And gives drink—as the great deep.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
And brings out streams from a rock, And causes waters to come down as rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
And they still add to sin against Him, To provoke the Most High in the dry place.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
And they try God in their heart, To ask food for their lust.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
And they speak against God—they said: “Is God able to array a table in a wilderness?”
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Behold, He has struck a rock, And waters flow, indeed, streams overflow. “Also, [is] He able to give bread? Does He prepare flesh for His people?”
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Therefore YHWH has heard, And He shows Himself angry, And fire has been kindled against Jacob, And anger has also gone up against Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
For they have not believed in God, Nor have they trusted in His salvation.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
And He commands clouds from above, Indeed, He has opened doors of the heavens.
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
And He rains manna on them to eat, Indeed, He has given grain of the heavens to them.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Each has eaten food of the mighty, He sent provision to them to satiety.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He causes an east wind to journey in the heavens, And leads a south wind by His strength,
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
And He rains on them flesh as dust, And as sand of the seas—winged bird,
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
And causes [it] to fall in the midst of His camp, Around His dwelling places.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
And they eat, and are greatly satisfied, And He brings their desire to them.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
They have not been estranged from their desire, Their food [is] yet in their mouth,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
And the anger of God has gone up against them, And He slays among their fat ones, And He caused youths of Israel to bend.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
With all this they have sinned again, And have not believed in His wonders.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
And He consumes their days in vanity, And their years in trouble.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
If He slew them, then they sought Him, And turned back, and earnestly sought God,
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
And they remember that God [is] their rock, And God Most High their redeemer.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
And they deceive Him with their mouth, And lie to Him with their tongue,
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
And their heart has not been right with Him, And they have not been steadfast in His covenant.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
And He, the Merciful One, pardons iniquity, and does not destroy, And has often turned back His anger, And does not awaken all His fury.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
And He remembers that they [are] flesh, A wind going on—and it does not return.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
How often do they provoke Him in the wilderness, Grieve Him in the desolate place?
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Indeed, they turn back, and try God, And have limited the Holy One of Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They have not remembered His hand The day He ransomed them from the adversary.
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
When He set His signs in Egypt, And His wonders in the field of Zoan,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
And He turns their streams to blood, And they do not drink their floods.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sends among them the beetle, and it consumes them, And the frog, and it destroys them,
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
And gives their increase to the caterpillar, And their labor to the locust.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He destroys their vine with hail, And their sycamores with frost,
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
And delivers their beasts up to the hail, And their livestock to the burning flames.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
He sends on them the fury of His anger, Wrath, and indignation, and distress—A discharge of evil messengers.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He ponders a path for His anger, He did not keep back their soul from death, Indeed, He delivered up their life to the pestilence.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
And He strikes every firstborn in Egypt, The first-fruit of the strong in tents of Ham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
And causes His people to journey as a flock, And guides them as a drove in a wilderness,
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
And He leads them confidently, And they have not been afraid, And the sea has covered their enemies.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
And He brings them to the border of His sanctuary, This mountain His right hand had acquired,
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
And casts out nations from before them, And causes them to fall in the line of inheritance, And causes the tribes of Israel to dwell in their tents,
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
And they tempt and provoke God Most High, And have not kept His testimonies.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
And they turn back, And deal treacherously like their fathers, They have been turned like a deceitful bow,
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
And make Him angry with their high places, And make Him zealous with their carved images,
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
God has heard, and shows Himself angry. And kicks exceedingly against Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
And He leaves the Dwelling Place of Shiloh, The tent He had placed among men,
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
And He gives His strength to captivity, And His beauty into the hand of an adversary,
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
And delivers His people up to the sword, And showed Himself angry with His inheritance.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Fire has consumed His young men, And His virgins have not been praised.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
His priests have fallen by the sword, And their widows do not weep.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
And the Lord wakes as a sleeper, As a mighty one crying aloud from wine.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
And He strikes His adversaries backward, He has put a continuous reproach on them,
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
And He kicks against the tent of Joseph, And has not fixed on the tribe of Ephraim.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
And He chooses the tribe of Judah, With Mount Zion that He loved,
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
And builds His sanctuary as a high place, Like the earth, He founded it for all time.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
And He fixes on His servant David, And takes him from the folds of a flock,
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
He has brought him in from behind suckling ones, To rule over Jacob His people, And over Israel His inheritance.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
And he rules them according to the integrity of his heart, And leads them by the skillfulness of his hands!
