Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
“A Maskil of Assaph.” Give ear, O my people, to my instruction: incline thy ear to the words of my mouth.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
I will open with a parable my mouth: I will utter riddles out of ancient times;
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
Which we have heard and know, and which our fathers have related unto us.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not conceal them from their children, relating to the latest generation the praises of the Lord, and his strength, and his wonderful deeds which he hath done.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Yea, he established a testimony in Jacob, and instituted a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
In order that the latest generation might know them, even the children that are to be born; that they may arise and relate them to their children;
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
That they may place in God their hope, and not forget the doings of God, but observe his commandments;
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
And that they may not be like their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation that had not directed their heart firmly, and whose spirit was not faithful to God.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
The children of Ephraim, like well-armed archers, that turn round on the day of battle,
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Kept not the covenant of God, and in his law they refused to walk;
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
And they forgot his deeds, as also his wonders, which he had permitted them to see.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
In the presence of their fathers did he do wonders, in the land of Egypt, in the fields of Zo'an.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
He divided the sea, and caused them to pass through; and he made the waters stand upright as a wall.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
And he led them with the cloud by day, and all the night with a light of fire.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
He split rocks in the wilderness, and gave them drink as out of the mighty deep.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
And he brought forth running streams out of the rock, and caused water to run down like rivers.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
But they repeated to sin yet more against him, rebelling against the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
And they tempted God in their heart, by asking food for their desire.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
Yea, they spoke against God: they said, Will God be able to set in order a table in the wilderness?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Behold, he smote the rock, so that waters gushed out, and streams overflowed: shall he also be able to give bread? or can he provide flesh for his people?
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Therefore, when the Lord heard this, he became wroth: and a fire was kindled against Jacob, and anger also ascended against Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
Because they had not believed in God, and had not trusted in his salvation.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Then he ordained the skies from above, and the doors of heaven he opened;
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
And he let rain down upon them manna to eat, and the corn of heaven gave he unto them.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Angels' bread did man eat: he sent them provision to satisfaction.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He caused an east wind to pass along the heavens; and he led forth by his strength the south wind.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
And he let rain upon them flesh [as plentiful] as the dust, and winged birds like the sand of the sea;
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
And he let them fall in the midst of their camp, round about their habitations.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
And they ate, and were greatly satisfied, and what they longed for he brought unto them.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
They were not estranged from their longing, yet was their food in their mouth:
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
When the wrath of God ascended against them, and he slew some of the fattest of them, and the young men of Israel did he strike down.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
With all this they sinned again, and believed not in his wonders.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Therefore he caused their days to come to an end in nought, and their years in dread.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
When he slew them, then did they seek him, and they returned and inquired earnestly after God.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
And they remembered that God was their rock, and the most high God their redeemer.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
Nevertheless they prayed insincerely to him with their mouth, and with their tongue they lied unto him.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
For their heart was not firm with him, and they were not faithful in his covenant.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
But he, being merciful, forgave the iniquity, and destroyed [them] not: yea, many a time turned he his anger away, and did not awaken all his fury.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
And he remembered that they are but flesh, a spirit that passeth away, and returneth not again.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
How oft did they rebel against him in the wilderness, grieve him in the desert!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Yea, they once more tempted God, and set limits to the Holy One of Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They remembered not his hand, the day when he ransomed them from the adversary;
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
When he displayed in Egypt his signs, and his wonderful tokens in the fields of Zo'an.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
And he changed their rivers into blood; and their running streams, that they could not drink [of them].
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sent out among them various wild beasts, which devoured them; and frogs, which destroyed them.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
And he gave unto the cricket their products, and their labor unto the locust.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He slew with hail their vines, and their sycamore-trees with ice-bolts.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
And he surrendered to the hail their cattle, and their herds to the lightning's flashes.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
He let loose against them the fierceness of his anger, wrath and indignation, and distress, a host of angels of misfortune.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He leveled a path for his anger; he withheld not from death their soul, and their life he surrendered to the pestilence;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
And he smote all the first-born in Egypt; the first of their strength in the tents of Ham;
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
But he caused his own people to depart like flocks, and guided them like a drove in the wilderness.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
And he led them in safety, so that they felt no dread; but the sea covered over their enemies.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
And he brought them to his holy territory, even to this mount, which his right hand had acquired.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
And he drove out from before them nations, and divided them by the measuring-line as an inheritance, and he caused to dwell in their tents the tribes of Israel.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Yet they tempted and rebelled against the most high God, and his testimonies they kept not;
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
But swerved aside, and dealt unfaithfully like their fathers; they turned about like a deceitful bow.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
And they provoked him to anger with their high-places, and with their graven images they moved him to jealousy.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
God heard this, and he became wroth, and felt greatly disgusted with Israel;
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
And he cast off the dwelling at Shiloh, the tabernacle where he had dwelt among men;
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
And he gave up his strength unto captivity, and his glory into the adversary's hand.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
And he surrendered his people unto the sword; and with his inheritance was he wroth.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
His young men the fire devoured; and his virgins were not demanded in marriage.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
His priests fell by the sword; and his widows did not weep.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Then awoke the Lord as one that sleepeth, like a mighty man that shouteth by reason of wine.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
And he smote his enemies backward: a perpetual disgrace on them.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Yet was he disgusted with the tent of Joseph, and of the tribe of Ephraim he made not choice;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
But he chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
And he built like high [mountains] his sanctuary, like the earth which he hath founded for ever.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
And he made choice of David his servant, and took him from the sheep-folds:
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
From following the ewes with young he brought him, to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
And he fed them according to the integrity of his heart; and by the skilfulness of his hands did he lead them.
