Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
A psalm (maskil) of Asaph. Listen to what I have to teach you, my people; hear what I have to say.
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
I will tell you wise sayings; I will explain mysteries from the past
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
that we have heard before and reflected on; stories our forefathers passed down to us.
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
We will not keep them from our children; we will tell the next generation about God's marvelous actions—about his power and the amazing things he has done.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
He gave his laws to the descendants of Jacob; his instructions to the people of Israel. He commanded our forefathers to teach them to their children,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
so that the next generation—children yet to be born—would understand and grow up to teach their children.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
In this way they should place their trust in God and not forget what God has done, and keep his commandments.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Then they would not be like their forefathers, a stubborn and rebellious generation that was untrustworthy and unfaithful.
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
The soldiers of Ephraim, though armed with bows, ran away on the day of battle.
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
They did not keep God's agreement, and refused to follow his laws.
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
They ignored what he had done, and the amazing things he had shown them—
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
the miracles he had performed for their forefathers near Zoan in Egypt.
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
He split the sea in two and led them through, making the water stand like walls on either side.
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
He led them with a cloud by day, and by night with a light of fire.
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
He split open rocks in the desert to give his people plenty to drink, water as deep as the ocean.
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
He made streams flow from the stone; water rushing down like rivers!
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
But they repeatedly sinned against him, rebelling against the Most High in the desert.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
They deliberately provoked God by demanding the foods they longed for.
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
They insulted God by saying, “Can God provide food here in the desert?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Yes, he can strike a rock so that water gushes out like flowing rivers, but can he give us bread? Can he supply his people with meat?”
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
When he heard this, the Lord became very angry, burning like fire against the descendants of Jacob, furious with the people of Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
for they didn't believe in God and didn't trust him to take care of them.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Even so he commanded the skies above and the doors of heaven to open,
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
and he made manna rain down on them to eat, giving them bread from heaven.
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Human beings ate the bread of angels; he sent them more than enough food.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
He sent the east wind blowing across the sky; by his power he drove the south wind.
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
He rained down meat on them as plentiful as dust; birds as numerous as sand on a beach.
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
He made them fall right in the middle of their camp, all around where they were living.
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
They ate until they were full. He gave them the food they longed for.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
But before they satisfied their appetite, while the meat was still in their mouths,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
God became angry with them and he killed their strongest men, striking them down in the prime of life.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Despite all this they went right on sinning. Despite the miracles, they refused to trust him.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
So he snuffed out their futile lives, bringing them to an end in terror.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
When he began killing them, the rest came back to God in repentance, praying to him.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
They remembered that God was their rock, that God Most High was their Savior.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
They flattered him by what they told him, but they were only lying.
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
Deep down they were not sincere, and did not keep the agreement they had with him.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
But being compassionate he pardoned their guilt and did not destroy all of them. He often held back his anger—he did not pour out all his fury.
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
He remembered their mortality—that they were like a puff of wind that would not return.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
How often they rebelled against him in the wilderness, giving him grief in the desert!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
Again and again they provoked God, causing pain to the Holy One of Israel.
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
They did not remember his strength when he rescued them from their oppressors,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
performing miracles in Egypt, doing wonderful things on the plain of Zoan.
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
There he turned their rivers and their streams into blood so that no one could drink from them.
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
He sent flies among them to destroy them, and frogs to ruin everything.
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
He gave their crops to locusts; everything they worked had for was taken by locusts.
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
He destroyed their vines with hail, and their fig trees with freezing rain.
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
He handed over their cattle to hail and their flocks to lightning bolts.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
He poured out on them his fierce anger—rage and hostility and anguish—sending a band of destroying angels against them.
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
He sent his unrestrained anger against them; he did not spare them from death, handing them over to the plague.
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
He struck down all the firstborn of Egypt, the first to be conceived in the tents of Ham.
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
But he led out his people like sheep, and guided them like a flock in the wilderness.
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
He led them to safety, and they were not afraid. He drowned their enemies in the sea.
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
He brought them to the border of his holy land, to this mountainous land that he had conquered for them.
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
He drove out the heathen nations before them. He divided up the land for them to own. He settled the tribes of Israel in their tents.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
But they provoked God Most High, rebelling against him. They did not follow what he had told them.
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
Just like their forefathers they turned away from God and were unfaithful to him, as twisted as a defective bow.
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
They made him angry with their pagan high places of worship; they made him jealous with their idols.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
When God heard their worship he became furious and he totally rejected Israel.
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
He abandoned his place at Shiloh, the Tabernacle where he lived among the people.
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
He surrendered the Ark of his power, allowing it to be captured; handing it over into enemy hands.
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
He handed over his people to be slaughtered by the sword; he was furious with his chosen people.
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Their young men were destroyed by fire; their young women had no wedding songs.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
Their priests were killed by the sword; their widows were unable to mourn.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Then the Lord woke up as if from sleep, as a warrior sobering up from drinking wine.
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
He defeated his enemies, striking them on the back, causing them everlasting shame.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
He rejected the descendants of Joseph, and did not choose the tribe of Ephraim.
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
Instead he chose the tribe of Judah, and Mount Zion which he loves.
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
There he built his sanctuary, high like the heavens, on earth that he made to last forever.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
He chose his servant David, taking him from the sheep pens,
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
taking him from caring for the sheep and lambs to be a shepherd to the descendants of Jacob—God's special people, Israel.
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
Like a shepherd, he took care of them with sincere devotion, leading them with skillful hands.
