Psalmien 78
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
(En Maskil af Asaf.) Lyt, mit folk til min lære, bøj eders øre til ord fra min Mund;
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
jeg vil åbne min Mund med Billedtale, fremsætte Gåder fra fordums Tid,
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
hvad vi har hørt og ved, hvad vore Fædre har sagt os;
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
vi dølger det ikke for deres Børn, men melder en kommende Slægt om HERRENs Ære og Vælde og Underne, som han har gjort.
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
Han satte et Vidnesbyrd i Jakob, i Israel gav han en Lov, idet han bød vore Fædre at lade deres Børn det vide,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
at en senere Slægt kunde vide det, og Børn, som fødtes siden, stå frem og fortælle deres Børn derom,
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
så de slår deres Lid til Gud og ikke glemmer Guds Gerninger, men overholder hans Bud,
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
ej slægter Fædrene på, en vanartet, stridig Slægt, hvis Hjerte ikke var fast, hvis Ånd var utro mod Gud
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
- Efraims Børn var rustede Bueskytter, men svigted på Stridens Dag -
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
Gudspagten holdt de ikke, de nægtede at følge hans Lov;
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
hans Gerninger gik dem ad Glemme, de Undere, han lod dem skue.
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
Han gjorde Undere for deres Fædre i Ægypten på Zoans Mark;
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
han kløvede Havet og førte dem over, lod Vandet stå som en Vold;
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
han ledede dem ved Skyen om Dagen, Natten igennem ved Ildens Skær;
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
han kløvede Klipper i Ørkenen, lod dem rigeligt drikke som af Strømme,
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
han lod Bække rinde af Klippen og Vand strømme ned som Floder.
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
Men de blev ved at synde imod ham og vække den Højestes Vrede i Ørkenen;
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
de fristede Gud i Hjertet og krævede Mad til at stille Sulten,
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
de talte mod Gud og sagde: "Kan Gud dække Bord i en Ørken?
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
Se, Klippen slog han, så Vand flød frem, og Bække vælded ud; mon han også kan give Brød og skaffe kød til sit Folk?"
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
Det hørte HERREN, blev vred, der tændtes en Ild mod Jakob, ja Vrede kom op mod Israel,
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
fordi de ikke troede Gud eller stolede på hans Frelse.
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
Da bød han Skyerne oventil, lod Himlens Døre åbne
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
og Manna regne på dem til Føde, han gav dem Himmelkorn;
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
Mennesker spiste Englebrød, han sendte dem Mad at mætte sig med.
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
Han rejste Østenvinden på Himlen, førte Søndenvinden frem ved sin Kraft;
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
Kød lod han regne på dem som Støv og vingede Fugle som Havets Sand,
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
lod dem falde midt i sin Lejr, rundt omkring sine Boliger;
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
Og de spiste sig overmætte, hvad de ønskede, lod han dem få.
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
Men før deres Attrå var stillet, mens Maden var i deres Mund,
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
rejste Guds Vrede sig mod dem; han vog deres kraftige Mænd, fældede Israels Ynglinge.
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
Og dog blev de ved at synde og troede ej på hans Undere.
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
Da lod han deres Dage svinde i Tomhed og endte brat deres År.
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
Når han vog dem, søgte de ham, vendte om og spurgte om Gud,
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
kom i Hu, at Gud var deres Klippe, Gud den Allerhøjeste deres Genløser.
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
De hyklede for ham med Munden, løj for ham med deres Tunge;
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
deres Hjerter holdt ikke fast ved ham, hans Pagt var de ikke tro.
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
Og dog er han barmhjertig, han tilgiver Misgerning, lægger ej øde, hans Vrede lagde sig Gang på Gang, han lod ikke sin Harme fuldt bryde frem;
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
han kom i Hu, de var Kød, et Pust, der svinder og ej vender tilbage.
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Hvor tit stod de ham ikke imod i Ørkenen og voldte ham Sorg i det øde Land!
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
De fristede alter Gud, de krænkede Israels Hellige;
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
hans Hånd kom de ikke i Hu, de Dag han friede dem fra Fjenden,
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
da han gjorde sine Tegn i Ægypten, sine Undere på Zoans Mark,
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
forvandlede deres Floder til Blod, så de ej kunde drikke af Strømmene,
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
sendte Myg imod dem, som åd dem, og Frøer, som lagde dem øde,
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
gav Æderen, hvad de avlede, Græshoppen al deres Høst,
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
slog deres Vinstokke ned med Hagl, deres Morbærtræer med Frost,
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
prisgav Kvæget for Hagl og deres Hjorde for Lyn.
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
Han sendte sin Vredesglød mod dem, Harme, Vrede og Trængsel, en Sendefærd af Ulykkesengle;
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
frit Løb gav han sin Vrede, skånede dem ikke for Døden, gav deres Liv til Pris for Pest;
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
alt førstefødt i Ægypten slog han, Mandskraftens Førstegrøde i Kamiternes Telte,
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
lod sit Folk bryde op som en Hjord, ledede dem som Kvæg i Ørkenen,
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
ledede dem trygt, uden Frygt, mens Havet lukked sig over deres Fjender;
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
han bragte dem til sit hellige Land, de Bjerge, hans højre vandt,
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
drev Folkeslag bort foran dem, udskiftede ved Lod deres Land og lod Israels Stammer bo i deres Telte.
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
Dog fristed og trodsede de Gud den Allerhøjeste og overholdt ikke hans Vidnesbyrd;
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
de faldt fra, var troløse som deres Fædre, svigtede som en slappet Bue,
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
de krænkede ham med deres Offerhøje, æggede ham med deres Gudebilleder.
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
Det hørte Gud og blev vred følte højlig Lede ved Israel;
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
han opgav sin Bolig i Silo, det Telt, hvor han boede blandt Mennesker;
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
han gav sin Stolthed i Fangenskab, sin Herlighed i Fjendehånd,
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
prisgav sit Folk for Sværdet, blev vred på sin Arvelod;
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
Ild fortærede dets unge Mænd, dets Jomfruer fik ej Bryllupssange,
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
dets Præster faldt for Sværdet, dets Enker holdt ikke Klagefest.
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
Da vågnede Herren som en, der har sovet, som en Helt, der er døvet af Vin;
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
han slog sine Fjender på Ryggen, gjorde dem evigt til Skamme.
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
Men han fik Lede ved Josefs Telt, Efraims Stamme udvalgte han ikke;
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
han udvalgte Judas Stamme, Zions Bjerg, som han elsker;
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
han byggede sit Tempel himmelhøjt, grundfæstede det evigt som Jorden.
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
Han udvalgte David, sin Tjener, og tog ham fra Fårenes Folde,
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
hentede ham fra de diende Dyr til at vogte Jakob, hans Folk, Israel, hans Arvelod;
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
han vogtede dem med oprigtigt Hjerte, ledede dem med kyndig Hånd.
